Kummitustalon kuvakirja

Kummitustalon ovet sulkeutuvat

2011-12-30T16:00:00.001+02:00

Mukavaa vuodenvaihdetta ja uutta alkavaa vuotta.

Kummitustalon ovet sulkeutuvat nyt lopullisesti haikeissa, mutta myös vähän juhlallisissakin tunnelmissa.
Edessä on menoa ja meininkiä blogimaailman ulkopuolella ja haluan ottaa vähän etäisyyttä. Kutsun teidät uuteen kotiini, kun sen aika on. Varmasti ihan pian.

Aloitin bloggailun syksyllä 2008 ja tuntuu, että asiat ovat menneet "askartelurintamalla" huimasti eteenpäin ja olen ehkä itsekin muuttunut matkalla. Silloin oli Strömsö, tildailubuumi ja muutama ruotsalainen touhulehti, eikä paljon muuta. Nyt kaikki tekee, värkkää, vääntää, sisustaa sekä puhuu, kuvaa ja kertoo siitä maailmalle mitä hienoimmilla kuvilla ja vinkeimmillä sananväänteillä. Minä en enää jaksa pysyä mukana. Kärsin suorastaan puuhasteluähkystä ja siihen auttaa vain tiukka dieetti. Opettelen bloggaamaan uudelleen itselleni ja itseni näköisesti.

Kiva jos seuraatte myöhemmin uuteen Kummitustaloon.

Älkää kuitenkaan unohtako Kummitustalon heijastinkauppaa.
Sen ovet ovat auki asiakkaille koko talven!

Kässäkassit...

2011-12-28T19:09:00.000+02:00

...kauppakassit, kirjastokassit, jumppakassit tai mitkä lie kassit kun on hempeällä tuulella. Nämä tein joululahjaksi. Oma tummempi versio odottaa vielä paloina kokoamista.

2011-12-23T20:53:00.000+02:00

Tämän heijastinsydämen myötä Kummitustalo rauhoittuu joulun viettoon...

Pakettiin

2011-12-23T20:13:00.001+02:00

Heippa, meillä alkaa olla joulu paketissa.
Suuntaamme jouluksi taas pois Helsingistä, joten mukavaa joulunaikaa.

Halusin ostaa edes jotain pientä Taikin joulumyyjäisistä. Mukaan olisi tarttunut vaikka mitä ihanaa, mutta säästölinjalla päädyin näihin söpöläisiin pakettikortteihin. Korttien kaveriksi sopii yksivärinen paperi ja erilaiset luonnon nyörit.

Viime vuonna joulukalenterista löytyneet intiahenkiset kortit taas kaipaavat vähän räväkämpiä värejä.

Karvakavereiden uudet kamppeet

2011-12-22T15:53:00.000+02:00

Upea sumuisen utuinen kylmä iltapäivä!
Joitakin joululahjoja voin onneksi paljastaa näin ennen aattoa. Pitäähän sitä jouluksi jotain uutta saada myös karvaisille perheenjäsenille. Tein muutamia joululahjaputkiloita ja ompelin omillekin. En malttanut odottaa aattoon, vaan otin uudet tiimikamppeet heti käyttöön. Beenie testasi kaulapantansa jo aiemmin, mutta toinen tekemistäni pannoista jäi liian pieneksi ja sain Bantonin pannan tehtyä vasta nyt. Eivätpä nuo pantaa tarvitse muuhun kuin yhteystietojen kuljettamiseen.

Satsasin tällä kertaa enemmän valjaisiin. Osat on tilattu ihanaisesta Antassusta. Eivät mitkään kovin erikoiset valjaat, mutta pitäisi olla ainakin kestävät. Banton pääsee halutessaan ulos kaikista valjasmalleista ja olen juossut sen perässä mm. pitkin Vallilaa. Se on myös sen verran vahva, että saumojen on oltava kestävät. Toisen kerran olen hakenut sen hevosen kimpusta valjaiden hajotessa.

Kokeilin saumojen ompelussa nyt paksua nylonlankaa. Tuntuu kestävältä, mutta on niin liukasta ja jäykkää että purkautuu helposti ja tikkiin tulee ylimääräisiä lenkkejä. Beenie on vähän pöljä ja vielä heiveröinen, että pysyy aika hyvin aloillaan valjaissa kuin valjaissa. Mutta onhan se kiva, että laumalla on yhteensopivat tamineet.

Toivottavasti jouluaaton sää pysyy samanlaisena. Lienee kuitenkin turha toivo. Melkoisen paljon joulumieltä saa imettyä kuitenkin muutamasta lumihiutaleesta ja pienen pienestä metsäretkestä.
Rauhallista joulunodotusta...

Kohti joulua

2011-12-21T19:24:00.001+02:00

Huh, terveiset kaaoksen keskeltä.
Tavoitteena oli saada monta joululahjaa valmiiksi viikonlopun aikana ja kuvat ovat nyt kamerassa odottamassa. Tiukkaa teki. Varsinkin jos työntää sormensa ompelukoneen neulan alle. En tietenkään voi valmiista tuotoksista vielä laittaa kuvia (lahjansaajat lukevat), mutta jotain kuvitusta voin keksiä.

Taistelu jouluhengen löytämiseksi jatkuu. En ole yksin, sillä tuttavapiirissä tuntuu olevan enemmänkin jouluahdinkoa. Jotain sentään tapahtuu, koska eräs aamu herätessäni päässä soi joululaulu ja mielestäni töissä kattoa korjaava mies näytti ihan joulupukilta. Sain vieraaksi erään pöhköläisen. Pöhköläinen antoi varmaan seuraavan kymmenen vuoden edestä joululahjoja. Ihana vanha lampunjalka ikuisuusprojektiksi, löytöjä omista kätköistä ja tuliaisia Pietarista. Venäläisteema jatkuu selvästi. Ensi vuonna tarvitsemme jo ison kuusen näille kavereille.

Vaikka väkisin

2011-12-10T23:21:00.000+02:00

Huh mikä myrsky. Helsingissäkin oli hetken maa valkoisena ja sain viimein ihan vähän kiinni joulun reunasta. Nyt on vain viimaa ja vettä. Kävin maanantaina rakkaassa Tallinnassa tarkoituksena ostaa kesällä ostamatta jääneet villahousut ja vanhoja neuvostoliittolaisia joulukoristeita. Molemmat löytyivät. Opin, että jatkossa saan villahousuni ja muut lämmikkeet netistä, hyvä niin. Nettikauppa on kuulemma vielä työn alla ja uusia tuotteita lisätään päivittäin. Joulukoristeita olisin ostanut enemmänkin, mutta venäläismyyjä oli sitä mieltä että nämä riittävät.

Touhuan joulua nyt varovaisesti ja vähän väkisin sekä odotan edelleen parempia talvikelejä, sillä koirien kurjuus ja kipuilu jatkuvat. Uutuutena tassutulehdus ja toisella ensimmäisen vapaana juostun metsälenkin ikävät seuraukset. Siskon kokoama joulukalenteri tuo kuitenkin hirmuisesti iloa. Yllärit ovat suurimmaksi osin ostettu Köpiksestä, joten voitte kuvitella mitä söpöyttä luukuista löytyy. Onneksi on isosisko. Siltä saa piparitaikinankin valmiina.

Vanhaan rakkaaseen Alaskasta asti lentäneeseen joulutähteen löytyi piuha ja väänsin pieniä koiraturvallisia joulupurkkeja sekä ripustin kauhupallot taas kattoon. En tiedä tarvitaanko tänä vuonna suurempaa joulukuusta. Tuo ullakolta löytynyt rääpäle on niin liikuttava.

Kattoinstallaation nimeksi tuli "Moskovalainen painajainen" sillä siltä se todella näyttää. Inspiraatio saattoi tulla glögiin heitetystä Russian Standardista. Keikkuu siellä venäläinen pakkasukkokin joulupukin sijasta. Ostin myös ensimmäisen koristeköynnöshörhötykseni. Alan tulla vanhaksi.

Hei, heijastinkaupassa on vielä iso kasa tuotteita. En ompele enempää ennen joulua, joten nyt kannattaa tehdä tilaukset pukin konttiin pika pikaa. Myös Animalialle tekemäni Pupupotretit ovat nyt heidän nettikaupassaan.

Kadonnutta joulufiilistä etsimässä

2011-12-04T21:00:00.000+02:00

Lämmin sää on haitannut kovasti joulutunnelmaan virittäytymistä. Olen kyllä yrittänyt. Valot viritetty pihalle, pipareita kaappi täynnä, joulukalenteri seinällä ja joulupalloja varovasti hypistelty, mutta jotain puuttuu. Olen koittanut imeä joulumieltä muiden blogeista huonoin tuloksin. Yleensä olen tähän aikaan vuodesta jo ihan paniikissa siitä että kohta se joulu on jo ohi.

Karvaiset perheenjäsenet ovat sairastelleet. Lämpimän kelin syytä sekin. Toisella vatsatautia ja toisella bakteeritulehdus ihossa. En tiedä kumpi osaa näyttää kurjemmalta. Aika on mennyt lääkitessä ja ulkona yötä päivää ravatessa. Tuntuu että ihmisflunssatkin ovat tänä vuonna erityisen ikäviä, vaikka itse pääsin vähällä.

Pupupotretti

2011-11-28T21:28:00.000+02:00

Sain erittäin mukavan yhteistyöpyynnön Animalialta. Suunnittelin heille oman heijastimen, Pupupotretin. Pupupotrettia on myynnissä ensi viikonlopun mahtitapahtumassa, Eettisillä joulumarkkinoilla Kaapelitehtaalla. Heijastin on täysin vegaaninen ja sitä saa kahdessa värisävyssä, myyjäisten lisäksi ainoastaan Animalian nettikaupan kautta. Heijastinkaupan muissa muotokuvaheijastimissa on käytetty villaa taustatukimateriaalina, tässä huopa on akryyliä.

Olen henkilökohtaisesti hyvin liikuttunut, sillä teininä (aikana ennen nettiä) olisin kovasti halunnut olla Animalian tyyppisessä toiminnassa mukana, mutta maaseudulta käsin se oli hyvin vaikeaa, eikä eläinsuojelu kiinnostanut kavereitani. Nyt olen tutustunut Animalian toimintaan ja ihmisiin koiraharrastuksen kautta. On ihanaa miten Animalian koiraryhmä on auttanut myös koiriamme Viipurissa isoilla teoilla.

Jos ensi viikonloppuna kiinnostaa koluta muita vähän valtavirrasta poikkeavia joulumyyjäisiä suosittelen ehdottomasti Taikin oppilaiden tapahtumaa Arabiassa ja Koiraystävällisiä joulumyyjäisiä Pasilassa, osoitteessa Veturitie 3.

Räsyruusukkeita ja auringonvaloa

2011-11-20T23:37:00.000+02:00

Aurinko näyttäytyi hetkeksi ja sain kuvattua uusia Räsyruusukkeita Heijastinkauppaan. Mitään sen kummempaa kerrottavaa tai kirjoitettavaa ei oikein ole. Toivon näitä pakkaspäiviä lisää.

Villapaitoja

2011-11-18T10:08:00.000+02:00

Suhtauduin pitkään koirien vaatteisiin todella kriittisesti. Kahden kylmän talven jälkeen olen joutunut oikomaan käsityksiäni ja uskomaan, että kyllä monet koirat niitä ihan oikeasti tarvitsevat. Bantonin pakkasraja on -15 astetta, mutta luulen että uuden tulokkaan turkki käy ohueksi jo pienemmillä pakkasilla. Beenielle on ostettuna jo kiva laadukas kirppistakki, mutta ajattelin kokeilla myös villapaidan tekoa, koska lankoja riittää. Tein pienen nettihaun ja yritin etsiä inspiraatioksi villapaitoja, joissa olisi edes joku tolkku. Tolkuttomia sen sijaan tuntuu löytyvän helposti.

Lähilankakaupasta saa kaupan päälle aina konepestävää perusvillalankaa. Harmaita keriä on kertynyt jo kiitettävä määrä. Lanka on vähän liian kutiavaa makuuni, mutta kelpaisi ehkä karvaisille perheenjäsenille. Garnstudion mallin innoittamana lähdin hahmottelemaan melko klassista palmikkoneuletta. Saa nähdä valmistuuko se ennen pakkasia. Huomasin, (vähän liian myöhään) että talven Novita lehdessä oli ihan mukavan mallinen neuleohje, joka on tulossa myös nettijakoon.

Heijastintehtaalla tapahtuu viikonloppuna paljon, mutta siitä raportoin myöhemmin.

Paketteja ja postitusta

2011-11-08T12:12:00.000+02:00

Olen saanut yhden ja tehnyt monta pakettia. Hannan punaiset muuttivat meille ja täällä ne eivät edes näytä räikeiltä, päinvastoin. Itse lähetin paketteja kiitokseksi nappivuoresta, suppilovahveroista ja blogivierasvirrasta.

Askartelin Kummitustalon heijastinkaupan lähetyksiä vähän kauniimmaksi ja ajattelin muistuttaa, että marras- joulukuussa onnistuvat myös jouluiset tilaukset ja lähetykset suoraan lahjansaajalle ilman lisäkustannuksia.

Joulufiilis on kyllä vähän hukassa ja kaipaan kirpeämpiä aamuja sekä enemmän koristeellisia ulkovaloja lenkkipoluille.

Liputuspäivä

2011-11-06T19:45:00.001+02:00

Siskontyttöni täytti vuoden. Lahjan valmistus jäi vähän viime tinkaan, mutta selvisin kuitenkin kunnialla. Vinonauhan ompelu tosin kuuluu asioihin, joita en ikinä opi. Nämä Amy Butlerit ovat omaan makuuni ehkä turhan raikkaita, mutta lastenhuoneessa varmasti kivat. Kunpa ehtisin meillekin tällaisen lippunauhan vääntämään vähän erivärisenä. Olisi varmasti myös kiva joululahjaidea.

Postauksen pakollinen koiraosuus. Beenie pääsi tapaamaan ensimmäistä kertaa serkkutyttöjään. Meillä onkin varmasti luvassa vauhdikas joulu, sillä sen verran elämää syntyy neljästä koirasta ja kahdesta lapsesta. Kohtaaminen nostatti vähän liikaa kierroksia ja Beenie sai pienen ilmalennon siskoni airedalenterrieriltä. Yhteislenkki kuitenkin onnistui paremmin ja pumi taisi unohtaa, että mukana oli joku uusi tulokas. Ehkä jouluun mennessä kinkkua vahtii neljä kauniisti käyttäytyvää partanaamaa. Lapsista Beenie tuntui tykkäävän, niin kuin kaikista uusista ihmisistäkin.

Uutta Heijastinkaupassa

2011-11-04T18:30:00.000+02:00

Pimeys haittaa kuvaamista (katsokaa sävyeroja) ja flunssa yrittää kaataa sängyn pohjalle. Siitä huolimatta sain naputeltua Heijastinkaupan puolelle ison kasan uusia räsyruusukkeita ja muotopuolikuvia. Käykäähän kurkkaamassa.

Alensin myös lähetyskuluja tuntuvasti. Viiden tai usemman heijastimen saa omakseen ilman lisäkuluja, yksi tai kaksi kahdella eurolla ja kolme tai neljä kolmen euron lähetyskuluilla.

Ahdistus ja pelastus

2011-10-23T23:35:00.000+03:00

Minusta on tullut viikonloppubloggaaja. Viikolla illat menevät koirien kanssa tai koulussa tai ruokaa laittaessa. Tänään Banton herätti aikaisin vatsanväänteitä valittaen ja aamukävelyllä oli upea usva. Ei harmittanut turhan aikainen herätys viikon ainoana vapaapäivänä. Usva oli jo hälvennyt ennen kun ehdin saada kameran käsiini. Nyt ilman puiden suojaa Kummitustalo näyttää erityisen surulliselta. Olen luvannut itselleni, että heti marraskuun alussa saan jo kuorruttaa talon koristevaloilla. Jos en kutsu niitä jouluvaloiksi, ei vielä ole liian aikaista.

Voihan harmistus sentään. Nyt on muuten tuskaista. Pitäisi tehdä kolme ankeampaakin ankeampaa esseetä, mutta... Joka suuntaan minne katseen kääntää on ihania inspiroivia asioita, jotka ~~puhuva~~t huutavat minulle. Jopa sotkujen siivaminen kiinnostaisi. Yritän uskotella itselleni, että jos edes kaksi koulutehtävää valmistuu, saan hyökätä romujeni kimppuun hetkeksi.

Eteisessä oleva, ullakolta löytynyt ikkuna odottaa tuunaajaansa, kirppis taulun kehykset kirkuvat spraymaalia päälleen, tanskantulijaiset jatkojalostusta, koirat talvitamineitaan ja sain vielä supermahtavan kenkäsäilytys-nikkarointi-idean ynnä muuta.. Siskoni ilmoitti, että on ostanut tai tehnyt jo kaikki joululahjat. Apua! Hiukan asioita mietittyäni sain itsekin muutaman ajatuksen jouluun liittyen. On kai pakko alkaa kirjaamaan ja piirtämään asioita ylös ettei tämä kaikki häviä päästäni. Nyt sinne ei mahdu yhtään kouluun liittyvää ajatusta.

Eräs heijastimiini liittyvä ongelmakin sai lopulta ratkaisun. Liberty print kangasbuumi ei ole vielä iskenyt kaikkiin käsityöharrastajiin, sillä en ole löytänyt mistään sopivia kankaita Muotopuolikuviini. Tuntuu liioitellulta tilata hirmuisia määriä Briteistä tai Jenkeistä. Olin jo luovuttamassa koko asian kanssa kunnes...

Menin ihan muissa asioissa Eurokankaaseen ja kappas vain. Siellä niitä oli varmaan kahtakymmentä eri kuosia. Tiedän mistä minä pidän, mutta oma makuni poikkeaa kovasti heijastinkaupan asiakkaiden mausta. Minusta kivimmät heijastimet jäävät aina myymättä. Nyt ostin aluksi kolmea eri kangasta. Tuo tummin punainen on tietenkin oma suosikkini.

Heijastinkaupan "ihmis"heijastimet ovat nyt tauolla, sillä vein viimeiset valmiit kappaleet Porvooseen myyntiin. Siellä ne odottavat uusia kotejaan vielä ensi viikon ajan. Yritän heti marraskuun alussa polkaista homman taas käyntiin täällä netissä hirmuisella rytinällä ja alennan samalla myös lähetyskustannusten hintaa.

Ai niin, tutuille tiedoksi. Beenie on nyt virallisesti meidän ja voi jo paljon paremmin...

Kokeileva panta-artisti

2011-10-16T11:53:00.000+03:00

Koirien kaulapantojen valmistus on koiramaailmassa tällä hetkellä samanlainen trendi kuin vaikka korttien teko tai skräppäys normaalien ihmisten todellisuudessa. Tein Bantonille ensimmäiset valjaat itse vuonna 2008, koska isoille koirille ei ollut saatavilla kauniita ja kestäviä varusteita. Silloin valjaiden osien metsästys oli projetki itsessään. Osat piti hakea varmaan kolmesta eri paikasta. Parissa vuodessa tilanne on muuttunut totaalisesti. Nykyään iloisen värikkäitä valjaita ja pantoja valmistaa moni kekseliäs pikkuyritys ja mikä parasta, varmasti laadukkaita ja kestäviä materiaaleja saa myös yhdestä ja samasta paikasta.

Aikaisemmin tyydyin koristelemaan valmiita pantoja ihanilla nauhoilla. Nyt päätin vihdoin kokeilla taitojani panta-artistina. Pantakuume on tarttuva tauti. Jos omalla koirallasi on käytössä vielä tavallinen ruskea nahkapanta kannattaa kurkata vaikka Kanan, Designdogin tai 4paws liikkeiden valikoimaa inspiraation hakemiseksi ja sen jälkeen klikkailla Antassuun omien pantamateriaalien ostoa varten. Kehittyneempi panta-artisti menee varmasti vielä nahan värjäys- ja työstökurssille ja hankkii kotiin kaikki hilavitkuttimet erilaisten timanttien ja strassien kiinnittämistä varten. Alkuun pääsee onneksi vähemmällä. Mallia voi ottaa vaikka valmiista halpispannasta. Meidän karvakavereille tein nämä.

Vinkkinä mainittakoon, että renkaiden ja solkien laadulla on merkitystä. Laukkuihin tarkoitetut hitsaamattomat d-renkaat tai halvat soljet eivät yleensä kestä yhtään suuremman koiran käytössä. Teollisuusompelukone on hyvä väline valjaiden ja pantojen ompeluun, mutta tavalliseen koneeseenkin on saatavilla kestävämpiä lankoja ja paksumpia neuloja. Suosittelen ehdottomasti niiden käyttöä.

Metsässä ja maalla 3

2011-10-09T17:37:00.001+03:00

Neuloin itselleni sammalpipon joskus kolme tai neljä vuotta sitten. Jostain syystä kyllästyin pipoon ja lähetin sen uuteen kotiin kirpparilla. Jälkikäteen harmitti kovasti ja nyt tein uuden. Sammalpipo sai kaverikseen sammalkaulurin. Käytin pipoon ja kauluriin kaikki syksyiset ja metsäiset jämälänkani.

Inspiraationa pipoon ja kauluriin toimi lankakaupassa hypistelemäni luksuslanka, joka oli koottu useammasta mausteisen sävyisestä langasta. Langan hinta oli järkytys, 39 euroa kerä! Muistin myös Jämälankakirjassa olleen ihanan vihreän kaulurin, jossa oli toteutettu vähän samaa ideaa.

Valokuvat ovat hyvä itsetutkistelun paikka ja muutos omassa ulkonäössä tuntuu surkuhupaisalta. En pelkää vanhenemista, sillä olen aina tuntenut itseni ikäistäni vanhemmaksi. Sain uuden sammalpipon, mutta tuota parin vuoden takaista naamaa en saa enää takaisin.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Metsässä ja maalla 2

2011-10-09T16:08:00.000+03:00

En tiedä mikä on parasta metsä, sänkipelto vai järven rannan rytelikkö. Pidän niistä kaikista. Tosin sänkipelloille ei tänä syksynä ehditty. Lapsuuden maisemat muuttuvat koko ajan ja kyllähän se tuntuu pahalta, mutta ei varmasti auta muu kuin sopeutua ja keskittyä niihin muuttumattomiin asioihin, vaikka käsitöihin. Äidillä oli työn alla iso virkattu peitto, kasa kirjottuja kämmekkäitä ja baskereita.

Olen varovasti itsekin aloittanut talven neulekauden. Ensimmäisenä valmistuivat ohuet kämmekkäät. Suppilovahveroni tulivat tällä kertaa valmiiksi poimittuna kassissa, mutta niitä olisi metsässä vielä vaikka kuinka palon. Olisipa isompi pakastin. Suppis on suosikkini!

Metsässä ja maalla 1

2011-10-08T22:16:00.000+03:00

Haaveilin koko (kasvaneen) perheen metsäretkestä ja yhteisestä ajasta. K kävi ostamassa uuden, mutta semmoisen vanhan malisen Airamin termoksen. Eväsleivätkin piti ottaa mukaan. Viikko oli kuitenkin täynnä unettomia öitä ja huolta uudesta perheenjäsenestä. Haisuli oli tulostaan lähtien kipuillut takapäätään ja veimme sen kauhusta kankeana kuvattavaksi. Näiden koirien taustasta kun ei ole mitään tietoa, on aina varauduttava pahimpaan. Onneksi voimakkaan kipuilun taustalla oli vain yksi murtuma lantiossa, joka paranee itsekseen ajan ja levon kanssa. Nyt ukko pitäisi vain saada pysymään aloillaan. Se ei myöskään saa lenkkeillä tai kulkea portaissa, koska se yleensä laukaisee kipukohtaukset.

Beenie sai siis tyytyä uusien ihmisten tapaamiseen ja kahvitteluun Porvoon vanhassa kaupungissa. Banton pääsi kanssani minimetsäretkellä ja ai että se tuntui hyvältä. Koko viikon huolet ja murheet ja flunssan oireet unohtuivat hetkessä.

Sitä ihan tavallista...

2011-10-02T15:00:00.003+03:00

Sitä kuuluu Kummitustaloon heijastinkauppahäsellyksen lisäksi. Tuotteitani on myynnissä Porvoon vanhassa kaupungissa vielä tämän kuun ajan. Kiirettä pitää, mutta en minä enää muusta tiedäkään. Olotila vaihtelee maanisesta tehokkuudesta totaaliseen tyhjyyteen tuijotteluun. Lokakuu on kuitenkin lempikuukauteni kaikista. Lapsuuteni kului Hectorin ja Juicen tahdittamana, joten Juicen sanoin "Nyt on lokakuu ja minusta näkee sen". Mitä ikinä se tarkoittaakaan.

On ollut kiva aloittaa taas opinnot (minua on kielletty käyttämästä sanaa koulu). Kirjoitushommia on pitkä lista työn alla ja on mukava viimein oppia käyttämään kaikkia ihania arkistoja ja kirjastoja. Kirjoitan enimmäkseen 30-luvusta koko ensi lukuvuoden. Sinne minä itsekin kai kuuluisin.

Arkeen ilmestyi myös itärajan takaa tullut hoitolainen, johon tutustumme pikku hiljaa. Toistaiseksi kaikki on mennyt ihan mukavasti, vaikka Banton välillä hermostuukin pikkuveljeen.

Pihalla pyörittelin kanervia keksimättä niistä mitään uutta ja siivoilin paikkoja. Kuistia, ovea ja ikkunanpuitteita on vähän korjailtu Kummitustalon omistajan toimesta ja piha on ollut sen takia pitkään kaaostilassa. Koska korjausukot veivät kuistilta kaiteet, tein tyhjään tilaan kukkalootan.

Alkavalla viikolla on edessä yksi jännittävä juttu. Susannan kirjoitus Haaste haaveksijoille sai ajattelemaan asioita. Ehkä minäkin väsään oman aarrekarttani, vaikka olen ollut vähän laiska blogihaasteiden kanssa. Sitä ennen eräs kirjoitus 60-70-luvun muovikalusteista odottaa tekijäänsä. Olen ehkä outo, kun minua ei haittaa työn teko viikonloppuisin, jos se tarkoittaa lepohetkeä viikolla. En viihdy normaalissa viikkorytmissä, koska se puolestaan yleensä tarkoittaa sunnuntaiahdistusta.

Säihkysääret

2011-10-01T19:02:00.000+03:00

Hilirimpsis ja aurinkoista syksyistä viikonloppua. Lupaan, että tämän jälkeen heijastinjuttuihini tulee (pieni) tauko. Haluan vain vielä näyttää nämä uudet heijastavat säihkysääreni. Oranssit palat ovat siis heijastinkangasta. Säärystimet olen tehnyt ihan itselleni, omaa aktiiviliikuntaani ajatellen. Ei ole mitään ankeampaa kuin kaupoissa myytävät juoksuvaatteet, eikä niiden heijastimet ole kovin kummoiset. Huomaan, että juoksu ottaa eniten nilkkoihin ja polviin ja lisälämpö ei ole pahitteeksi, vaikkakin säärystimet joutuu kyllä usein käyttämään varmasti pesukoneen kautta näillä kurakeleillä.

Edistykseni juoksuharrastuksessani on kiitettävää tasoa, ottaen huomioon että olin yläasteella ja lukiossa niitä tyttöjä, jotka eivät selvinneet edes Cooperin testistä. Olen aina jaksanut kävellä loputtomiin, mutta en juosta askeltakaan. Aloitusmatkani oli varmaan 200 metriä. Hitaasti ja varmasti olen saanut matkaa venytettyä. Nyt hölkäten yhteen pötköön menee ehkä 8-9 kilometriä, mutta kyllä tavoitteena on täysi kymmenen. Yleensä Bantonin kanssa pingotaan 7-10 kilometrin matkoja enemmän tai vähemmän välissä hetki kävellen. Banton vaatii yleensä myös yhden uimatauon.

Tsemppauksen hengessä kehotan muitakin kokeilemaan lajia, jota on ennen vihannut sydämensä pohjasta. Tunnelma on ihan eri yksin varovasti treenaillessa kun yläasteen liikuntaopen valvovan silmän alla. Omamme oli erityisen hirveä, eikä kaunistellut kommenttejaan. Myönnän, että itselläni on vielä enemmän traumoja hiihdosta ja saattaa mennä vielä muutava vuosi, ennen kuin uskallan kokeilla sitä lajia uudestaan.

Ensilumi

2011-09-21T17:29:00.000+03:00

Vaikka syksy eteeneekin mielestäni aina liian nopeasti, ei onneksi ole vielä ensilumen aika. Blogimaailmassa on tosin helppo elää haluamassaan vuodenajassa ja olen ollut tyytyväinen muutamien bloggaajien jouluisiin kirjoituksiin. Itsekin aloitin Pinterestiin joululeikekirjan. Glögiäkin olen jo maistanut.

Syksy on suosikkivuodenaikani, mutta näissä kämmekkäissä on kuitenkin talven tuntu. Samaa ideaa tosin voi käyttää ja kirjoa leikattavalla heijastinkankaalla vaikka lehtiä, kukkia tai mitä tahansa. Näihin kämmekkäisiin tein viime vuonna muistiinpanot, joten ehkä jossain vaiheessa saan kirjoitettua pienen helpon ohjeen.

Kettutyttö ja Pikku-hukka

2011-09-18T13:22:00.000+03:00

Toivottavasti ette masennu liian talvisista kuvista. Mies on reissussa kameran kanssa, enkä saanut kuvattua Strömsö-henkistä kukkaosuutta pihamaalla. Sen sijaan heijastinkuvia riittää vuosien varrelta. Kerroin, että olen häärännyt heijastimien kanssa jo pitkään. Näissä kuvissa poseeraava sudenpentu on kasvanut kovasti. Kettutyttö on kameraa vieroksuva siskoni. No en minäkään suostuisi kummallisiin heijastinkuviin räntäsateessa nolo eläinpipo päässä. Pipoissa tutkin keinoja saada heijastinpintaa sekä etu- että takapuolelle. Nyt sitä on korvissa ja hännänpäässä.

Arvonnan voittaja

2011-09-14T20:48:00.000+03:00

Hip hei, arvonnan voittaja on valittu myrskyisenä iltana punajuurikeiton äärellä. Netti pätkii, mutta koitetaan silti saada voittaja ilmoitettua. Voittajaksi suoriuti Prusiluska. Saat valita iloksesi kaksi tuotetta heijastinkaupasta, mailaa toiveesi minulle kummitustalonstella(at)gmail.com.

Niin ja kiitos eräälle maatuskalakanoista. Ollaan tykätty kovasti!

Muotopuolikuvan tarina

2011-09-13T13:03:00.000+03:00

Muotopuolikuva oli kokeilu, jonka onnistumisesta en ollut varma. Rakastan vanhoja koruja, erityisesti rintaneuloja ja halusin tehdä heijastimen, jossa olisi samaa vanhaa henkeä ja arvokkuutta. Olin myös pitkään miettinyt voisiko heijastinkangasta painaa kangasväreillä ja kestäisikö heijastinkangas värin kiinnittämisen silitysraudalla. En ole kovin paneutunut korttien tekoon ja leimailutrendiin, mutta totesin pääseväni helpommalla jos kokeilisin ensin heijastinkankaan painamista leimasimilla. Leimasimia kun saa nykyään vielä niin ihania ja olisivat varmasti kauniipia kuin omat sabloonalla painetut tekeleeni. Kokeilin heijastinkankaalle leimaamista sekä tekstiileille, että koville materiaaleille tarkoitetulla liutotinpohjaisella värillä. Näistä liuotinpohjainen väri toimi paremmin ja kesti raaputustestitkin hyvin.

Täydellisesti tähän käyttöön sopivaa leimasinta ei löytynyt ja muokkasinkin valmiita leimasimia medaljongin muotoon. Vanhahtavaan teemaan sopivat New Yorkista matkamuistona tuomani "liberty print" tyyliset kankaat, joiden kuosit ovat pysyneet samanlaisina sadan vuoden ajan. Koska pikkumuotokuvat rakkaasta olivat suosittuja matkustaessa, saivat muotopuolikuvatkin nimensä suurkaupunkien mukaan.

Pussiputkulan tarina

2011-09-12T21:20:00.001+03:00

Kaupungissa koirankakkapussien mukana kuljettaminen on melkoinen vaiva. Sitä saa hetkessä naapurin vihat niskoilleen, jos pussit ovat unohtuneet kotiin ja joku sattuu tapahtuman todistamaan. Mustan koiran omistajana ja yötä päivää liikkuvana himolenkkeilijänä minulla oli myös tarvetta aina mukana kulkevalle heijastimelle. Näistä syntyi yhdessä hihnaan pujotettava monikäyttöinen heijastinpötkylä, joka toimii myös pussipiilona. Putkulan ideana on liikkua hihnassa, jotta pussien ottaminen olisi mahdollisimman helppoa. Alareunan kuminauha on (usein) kuitenkin sen verran kireä, että putken voi "lukita" paikoilleen hihnan lukon päälle, jos käytössä on järeä talutin.

Putkula on kokenut matkan varrella paljon tuotekehittelyä. Ensimmäiset versiot olivat vanhoista tuulipuvun housuista tehtyjä. Sen jälkeen kokeilin muita ulkoilukankaita. Huomasin kuitenkin, että putkilo toimii parhaiten mahdollisimman tukevasta materiaalista tehtynä. Silloin se ei valu ja mene kierteelle. Pestävyys ja kestävyys oli tärkeää, joten Pussiputkulan materiaaliksi tuntui parhaalta käyttää uusia tukevia sadetakkikankaita.

Pussiputkulat ovat myös muuttuneet ulkonäöltään. Ensimmäiset putket olivat mustia, sen jälkeen tulivat tehostetereet ja tänä vuonna kuviolliset kankaat ja söpöt nauhakoristeet. Suuremmille koirille kun on harvoin tarjolla mitään iloista ja söpöä. Pienempiä koiria kuitenkaan unohtamatta, Heijastinkaupassa on myös pikku Pussiputkuloita, joskin näiden käyttöön vaaditaan jo vähän sorminäppäryyttä. Heijastinkaupasta voi kysellä myös Pussiputkuloita omilla mitoilla, kankailla ja väreillä.

Räsyruusukkeen tarina

2011-09-11T21:06:00.001+03:00

Kun innostuin muutamia vuosia sitten heijastimista, oli räsyruusuke yksi suurimmista ja ensimmäisistä älynväläyksistäni. Sen jälkeen jojo-tekniikalla toteutettuja koruja on näkynyt muuallakin ja huomasin etten olekaan niin erikoislaatuinen kuin olin ajatellut. Väitän kuitenkin, että jojorinkulan käyttö heijastimena oli ihan oman pääkoppani tuotos.

Inspiraationa Räsyruusukkeeseen ovat alusta alkaen olleet ystävältä saadut ihanaakin ihanammat verhoilukangasjämät, jotka kaikessa koristellisuudessa huutavat päällensä pitsiä, pampulaa, nappeja, helmiä ja muuta ihanaa. Omaan käyttöön olen valmistanut ruusukkeista myös koristeellisempia versioita tuplajojolla ja ommeltavilla timanttikukkakoristeilla.

Verhoilukankaat vievät ajatukseni 1800-luvun säätyläiskotien buduaareihin ja nimesinkin Räsyruusukkeet rouvien kuten Fredrika Runebergin mukaan.

Haukkuhuivin tarina

2011-09-10T21:33:00.001+03:00

Helou, vuorossa heijastinkaupan tuotteiden esittely osa yksi. Lähdemme liikkeelle koiramaisissa tunnelmissa. Kummitustalon ateljeessa on tehty monenlaisia koiramaisia heijastinkokeiluita, kuten heijastavien vaatteiden ompelua. Vaatteet on kuitenkin aina tehtävä koiran mittojen mukaan ja tämäntapainen nostaa tuotteen hinnan pilviin eikä sovi edes pienen heijastinkaupan henkeen. Kaikki koirat eivät edes pidä heijastinliiveistä ja sitä kautta koelaboratorio kehitti heijastavan huivin.

Haukkuhuivi on leikkimielinen asuste, mutta samalla hyödyllinen. Kaikki koirat eivät siedä heijastinliivejä ja paksuturkkisten koirien kanssa heijastavat kaulapannat ovat ajanhaaskausta. Haukkuhuivi voi olla vastaus ongelmaan. Huivi kiinnitetään nyörillä ja nyörinkiristimellä koiran kaulaan. Huivi on kolmion muotoinen ja sen toisella reunalla kulkee heijastinraita yhdessä värikkään koristenauhan kanssa. Haukkuhuivia on saatavilla heijastinkaupassa näin aluksi kahta kokoa, mutta muut koot ja värit onnistuvat myös mahdollisuuksien mukaan mittatilauksena tai omista kankaista ja nauhoista.

Heijastinhulinaa

2011-09-09T20:41:00.000+03:00

Suuri kiitos kaikille heijastinkaupasta tilanneille tutuille ja tuntemattomille. Muistakaahan vielä ottaa osaa arvontaan.
Täällä on jatkettu uusien heijastimien parissa ompelukone (ja pää) sauhuten. Uhkailin, että kerron pienen tarinan jokaisesta heijastinkaupan tuotteesta. Niiden pariin pääsemme huomenna. Sitä ennen pieni syksyinen maistiainen. Heijastin voi olla myös vaate ja joku muu vaate kuin heijastinliivi. Vaikka virkattu huivi!

Tervetuloa syksy!

2011-09-04T20:32:00.000+03:00

Lämpimästä sunnuntaista huolimatta olen toivottanut syskyn virallisesti tervetulleeksi tekemällä ainoastaan syksyisiä asioita. Perjantaina päätin etsiä kurpitsakeiton päälle muutaman sienen pihalla kasvavien kanttarellien kaveriksi. Järkytys oli suuri kun lähimetsästä (siis täällä kaupungissa) löytyi kasa tatteja, kanttarelleja ja torvisieniä. Kokeilin ensimmäistä kertaa myös koivunkantosientä. Se olikin parempaa kuin kallis siitake.

Villasukat on myös etsitty kesäpiilostaan ja ikkunoita on pitänyt pitää kiinni. Neulominen tuntuu parhaalta tavalta viettää illat, mutta heijatimet vievät kaiken aikani. Kylmemmän kelin kääntöpuolena on kolotus. Siitä viimeistään tietää syksyn tulleen. Olen tainnut periä kylmyyttä huonosti kestävät nivelet, joille syksy ja kevät ovat pahinta aikaa ja illat menevät välillä kivun kanssa tuskaillessa. Mistään sairaudesta ei onneksi ole kyse. Eräs syksyn merkki lienee myös tee. Flunssainen olo saa paatuneemmankin kahvin juojan tarttumaan teekuppiin.

Kaverin koira oli hoidossa yön yli. Kaiken järjen mukaan kaksi suurta koiraa pienessä asunnossa on kaaos, mutta nämä kaksi ovat kyllä ehkä maailman rauhallisimmat koirat. Koiranhoitopalkkakin oli varsin hulppea ja mies kotona kerrankin siitä minun kanssa nauttimassa.

Meillä on pihalla tapahtunut kummia. Mieli tekisi jo siivoilla paikkoja syyskuntoon ja tehdä uudet istutukset, mutta talon omistajan yllärinä aloittama maalausprojekti on sotkenut kuvioita. Kaikki tavarani ovat pitkin pihaa, kuistilta on hävinnyt kaiteet, ikkunanpuitteet, ovi ja tolpat on maalattu hohtavan (vähän liiankin) valkoiseksi. Oli kuitenkin pakko syksyn kunniaksi siistiä paikkoja ja asettaa herkkujen lisäksi saatu kukka ulos.

Mukavaa alkavaa viikkoa ja muistakaa vierailla heijastinkaupassa.

In English please?

Welcome autumn, I'm ready!

Heijastinkaupan avajaiset ja arvonta

2011-09-03T01:00:00.012+03:00

Hip hei, nyt Heijastinkauppa on auki!
Tervetuloa tutustumaan. Samalla polkaistaan käyntiin arvonta uuden kaupan kunniaksi. Voittaja saa valita heijastinkaupasta itselleen kaksi tuotetta. Osallistumissäännöt ovat seuraavat. Kommentoimalla nimimerkin kera saat yhden arvan ja linkittämällä arvonnan tai heijastinkaupan blogin omaan blogiisi voit ansaita toisen arpalipukkeen.
Osallistumisaikaa on tiistaihin 13.9. asti.

Kauppaan ilmestyy pieniä eriä heijastimia, sitä mukaan kun niitä saan valmiiksi. Suurin osa tuotteista on yksittäiskappaleita, joten kannattaa toimia nopeasti jos joku malli miellyttää. Kuten aina, aika loppui hieman kesken ja kauppa ei ole ihan vielä lopullisessa ulkoasussaan ja suuri määrä heijastimia on vielä työn alla.

In English please?

I opened a small online shop selling reflective accessories. Welcome!

Kummitustalo avaa oman heijastinkaupan 3.9.

2011-08-28T19:25:00.000+03:00

Tässä pientä esimakua siitä, miksi blogissani on ollut kesällä välillä vähän hiljaisempaa. Minähän en ikinä kärsi ideoiden puutteesta tai totaalisesta jaksamattomuudesta. Kiinnostuksen ja innostuksen kohteet vain saattavat vaihdella lenkkeilystä, koirista ja koulunkäynnistä työntekoon ja käsitöihin. Tänä kesänä päällimmäisenä on ollut juoksu ja heijastimet.

Olen muutamana vuonna myynyt joulun alla pienen määrän heijastimia myyjäisissä ja netissä. Tänä vuonna ajattelin avata heijastinkauppani jo syksyllä. Tarkka avajaispäivä on 3.9 lauantaina ja tiedossa lienee myös arvonta. Toivottavasti kaikki on siihen mennessä valmista, kiirettä pitää.

Aivot ovat pursuilleet heijastinideoita jo pitkään. Odotettavissa onkin hyvin heijastava syksy ja tulette varmasti kyllästymään heijastinhehkutukseeni. Esittelen muun muassa tarinan jokaisen heijastinkaupassa olevan tuotteen takana, sekä suuren määrän muita tekemiäni heijastinkokeiluja. En tiedä mikä minua siinä materiaalissa niin kiehtoo. Ideoita olisi vaikka kirjaksi asti. Kaipa harakka on vain kiiltävän perään.

Heijastinmalleja ilmestyy kauppaan syksyllä ensin neljä erilaista, joista kaksi on koirille (tai kissoille). Joulun alla myyntiin tulee myös jotain jouluisempaa ja ompa vielä kevääksi suunnitteilla oma yllärinsä. Näillä näkymin pieni heijastinkauppa tulee toimimaan netissä parissa osoitteessa ja tuotteita voi ostaa myös Porvoon vanhasta kaupungista. Koko kesän olen siis suunnitellut, miettinyt ja pähkäillyt. Olen oikeasti yrittänyt kehittää vanhoja juttuja paremmaksi ja karsia huonot ideat pois. Erityisen haastavia ovat olleet uudet työtavat ja koirien heijastimet.

Malttamattomille tiedoksi, että vein tänään Porvooseen Jokikadulle Nelly's nimiseen liikkeeseen tekemiäni "ihmis"heijastimia. Myyn heijastimia siellä lokakuun loppuun asti. Heti kun tilaa vapautuu, niin koiramaiset mallit löytävät myös tiensä hyllyille. Lauantaista alkaen haukkuheijastimet ovat kuitenkin saatavilla netin kautta.

Omien käsitöiden myynti on minulle sivutulo ja harrastus, mutta haluan painottaa että ilmoitan tuloni verottajalle ja noudatan annettuja ohjeita, vaikka heijastinkauppani taustalla ei olekaan toiminimeä. Voin kertoa, että sitäkin on kokeiltu ja huonoksi havaittu. Muistattehan muutkin harrastelijakäsityöläiset toimia verottajan toivomalla tavalla. Loukkaannun myös syvästi jos näen omia heijastinideoitani kopioitavan myyntitarkoitukseen. Näinkin on aikaisemmin päässyt käymään.

Aamukahvilla

2011-08-23T13:55:00.000+03:00

Olen kenties koukussa Pinterestiin. Aamut lähtevät kivasti liikkeelle muutamia "nastoja" klikkaillen. Jos et tiedä mikä se on, niin ei se mitään. En minäkään kuukausi sitten. Oudointa oli löytää palvelusta omia kuvia muiden laittamina. Lyhyesti Pinterst on kätevä ja helppo tapa merkata muistiin kuvia ja pitää virtuaalista leikekirjaa. Parasta on mielestäni se, että kuvien lähde jää myös näkyviin. Jos joku kuitenkin loukkaantuu linkittämistäni kuvista niin ottakoon yhteyttä. Leikekirjaani voi tutustua täällä ja suosittelen erityisesti kurkkaamaan DIY eli tee-se-itse ideat. Sivupalkista leikekirjaan pääsee palaamaan kun inspiraation ja värien nälkä yllättää. Päivitän sitä usein.

Lempiasioita

2011-08-14T23:28:00.000+03:00

Viikonloppu oli täynnä lempiasioita ja lempi-ihmisiä. Meillä käy ihan liian harvoin vieraita, tervetuloa useamminkin. Nytkin oli liikaa puhuttavaa ja kuulumisia vaihdettavana yhdelle illalle. Oli myös ompelua, metsässä samoilua ja sadonkorjuuta.

Kesäkasseja

2011-08-07T22:11:00.000+03:00

Hassua miten nopeasti ilma voi muuttua. Heti elokuun ensimmäisenä aamuna oli pitkästä aikaa ihanan helppo hengittää ja nyt on saanut iltaisin käyttää jo villapaitaa. Olen innoissani etsinyt ja löytänyt syksyn merkkejä, kuten upeita pihlajan marjoja. Elokuu lienee virallisesti vielä kesäkuukausi ja haluankin esitellä teille kesäkassikokoelmani ja kannustaa muitakin ostamaan kirppikseltä rohkeasti myös ne vähän likaiset ja rikkinäiset yksilöt kotiin kunnostettavaksi.

Olen miettinyt onko kirppislöydöistä bloggaaminen mielekästä, sillä itselleni iskee välillä kateus muiden tekstejä lukiessa. Samoja juttuja kun itse löytää vain harvoin. Tästä huolimatta ensimmäinen klassikkokassi muistui mieleeni kuinkas muuten kuin muiden blogeja lukemalla. Meillä oli siskon kanssa pienempi ja värikkäämpi kappale. Tämä suuri muovikassi löytyi Animalian kirppikseltä, ja eivät uskoneet että sitä kukaan haluaa. Pesun ja liimailun jälkeen kassi on hyvä kantolaite keskeneräisille projekteille.

Pieni valkoinen pussukka on Nykistä Antique Garagesta. Neljän dollarin hinta oli mielestäni kohtuullinen. Valkoinen makrameeosa on irroitettava ja sain hintaa alentaneen tahran melko hyvin häipymään kunnon pesulla.

Kolmas kesäkassi on vanha suosikki. Famo virkkasi sen alunperin valkoiseski ja vuori oli tumman sininen. En ole luonteeltani sinivalkoinen, joten kassi sai vihreän kylvyn ja olen käyttänyt sitä jo monta vuotta.

Olen pysynyt poissa kirppiksiltä ja kesän aikana yrittänyt heittää tavaraa pois ostamisen sijaan. Tarvitsin kuitenkin vanhoja kehyksiä erästä tulevaa juttua varten. Samalla mukaan tarttui pikku kukkaro, uusi lampunvarjostin ja puoli ilmainen täkki.

Lämmin sunnuntai-ilta houkutteli vielä grillaamaan ja herkuttelemaan. On ehkä pakko sytyttää jo muutama kynttilä. Syyskuussa alkaa minun vuodenaikani ja suoraan sanottuna en jaksaisi odottaa sinne asti.

In English please?

The mornings are getting colder and autumn is getting closer. Maybe there's still time to show some of my summer flea-market finds and enjoy our yard.

Häämekko, juhannusmekko, synttärimekko, oopperamekko, rapujuhlamekko...

2011-08-02T19:08:00.000+03:00

Aloitin jo viime kesänä ompelemaan tätä romanttista pläjäystä Suuren käsityölehden syyskuun 2009 numerosta. Mekko on muunneltu versio kansikuvaleningistä. Mekosta piti ensin tulla vaate kaverin häihin, sitten omille synttäreille, tai oopperajuhlille ja värin puolesta mekko olisi sopinut myös loppukesän rapujuhliin. Tuskastuin mekon ompeluun matkalla monen monta kertaa, koska ohjeet eivät oikein tahtoneet aueta. Lopulta huomasin, että itseasiassa mekko on myös vähän liian pieni.

Jonkun verran laihtuneena, kävin mekon kimppuun nyt uudestaan, sillä taas oli tiedossa häät eikä mitään päälle pantavaa. Mekko sopi 50-luvun seurantalolla vietettyihin häihin paremmin kuin hyvin. Kengät ja laukku UFF:lta.

Kummitustalon Karin kuvaukset menivät nappiin. Oli häissä muutenkin aika kaunista. Kumma juttu mitä huulipuna, uusi mekko ja korkokengät voivat tehdä itsetunnolle. Oli kivaa!

Punainen

2011-08-01T22:00:00.002+03:00

Perjantai ja viimeinen lomapäivä Pernajassa oli täynnä punaisia yksityiskohtia...

Olisin toivonut myös keltaista, kanttarellin keltaista. Ilmeisesti on mahdollista kaikkien myrskyjen keskellä, että yksi pieni kylä jää täysin ilman sadetta. Kaikki löytämäni kanttarellit olivat kuivuneet kokoon. Sienestys on yksi lempiasioistani ja viime vuonna jäin täysin ilman sieniä. Näyttää pahasti siltä, ettei tämä vuosi ole yhtään parempi.

Tallinna (Paldiski-Haapsalu-Pärnu)

2011-08-01T18:09:00.000+03:00

Lomat pidetty ja arki edessä. Tallinna on joka kerta parempi. Kaikkien joiden edellisestä reissusta on aikaa, pitäisi matkata tuohon kaupunkiin uudestaan ilman ennakkoluuloja ja vanhoja mielikuvia. Pari yötä ei riittänyt mihinkään. Tässä kuitenkin muutama uusi ja vanha tutustumisen arvoinen paikka.

Must Puudel, eli Musta Puudeli osoitteessa Müürivahe 20, on uusi ihan juuri avattu kahvila vanhassa kaupungissa. Kiva retroisa kodikas tunnelma, neukkunostalgiaa ja taivaallista homejuustojäätelöä. Kyllä, luitte oikein. Ihana piha, mutta sateen sattuessa myös sisätiloissa on kalustus kunnossa.

Jätskitankkauksen jälkeen halusin tutustua Tallinnan Vintagevaatetarjontaan. Kirppiskulttuuri on Virossa melko uusi ilmiö ja olikin yllättävää huomata, että kaupungistä löytyy jo useampi itseään vintagevaateliikkeeksi tituleeraava putiikki. Suureksi harmiksi hinnoissa on suoraan hypätty kansainväliselle tasolle. Kaikista kallein oli ensimmäisenä listalla oleva Fankadelik,Vana Viru 6. Sisään toiseen kerrokseen pääsee summeria painamalla. Hauska paikka, mutta hintataso suorastaan järjetön. Vaatteita, (myös huippunimiä) kenkiä, laukkuja ja levyjä, jotka eivät vakuuttaneet mukana ollutta asiantuntijaa.

Kivenheiton päässä Fankadelikistä on Nolita Vintage, Uus 3. Liikkeen blogi on tutustumisen arvoinen. Tavaraa oli myynnissä melko vähän ja hinnat suolaiset, joskin naapuria alhaisemmat. Kurkkasimme myös sisään Oh So Retro nimiseen kauppaan osoitteessa Olevimägi 7. Tämäkin oli pieni, miltei vankikoppia muistuttava kylmän kostea kauppa vanhassa kivirakennuksessa. Hinnat olivat kuitenkin kohtuulliset, sillä liike sijaitsee aavistuksen syrjässä pahimmilta turistikaduilta. Ostin itselleni 19 eurolla täydellisesti sopivan kolhoosilypsijän mekon 60 tai 70-luvulta.

Jos asuisin Tallinnassa, olisi kotini ehkä Kalamajassa. Paikasta on muodostumassa boheemin trendikäs teollisuus- ja puutaloalue. Rautatieaseman lähistö on myös hyvä kohde päiväristeilijöille jos vanhakaupunki on nähty sataan kertaan. Aseman vieressä oleva tori (Balti Jaama) on tarjoaa kaikkea uusista ja vanhoista vaatteista, antiikkiin ja ruokaan. Epäilyttävien ovien takana voi oikeasti tehdä löytöjä jos jaksaa tinkiä.

Ihan aseman vieressä on aikasemmin hehkuttama Boheem kahvila, Kopli 18. Kolmen euron salaatit, letut ja pastat lienevät kaupungin parhaat ja ehkä halvimmat.

Boheemista matkaa voi jatkaa Telliskivi katua vanhalle elohopeatehtaalle, Telliskivi 60, johon on rakennettu pieniä liikkeitä, työ- ja bänditiloja. Lauantaisin sisäpihalla on ulkoilmakirppis. Viikolla ainakin kirja- ja iso antiikkiromuliike olivat auki. Olisin halunnut kuvassa olevan funkiskaapin kotiin. Onneksi Kummitustalossa ei ole tilaa.

Alueelle talven aikana ilmestynyt F-hoone ravintola jakoi seurueemme mielipiteet. Minä tykkäsin. Olisipa Suomessakin tälläistä. Kummitustalon raati suosittelee listalta viinin kanssa tarkoitettua alkupalahässäkkää.

Muuta mukavaa Tallinnassa on esimerkiksi ihanat Liina Viiran neuleet, joille on avattu oma liike vanhaan kaupunkiin. Osoite ja kuvat jäivät valitettavasti uupumaan innostuksen vallatessa. Vanhaa mallistoa voi selata täällä. Virolaiset hallitsevat neule ja kirjontahommat, mutta nuoret muotoilijat ovat suomalaisten tavoin matkalla myös kohti kierrätys- ja tuunauskulttuuria. Hõngin (Kunderi 34 / Laulupeo 11) tuotteita katsellessa huomaa, että työn laatu on hyvin vaihtelevaa joskin kekseliäisyyttä ja ideoita löytyy. Tuntui kuitenkin ristiriitaiselta, että vanhasta 80-luvun halpismekosta pyydetään jopa 80 euroa, mutta käsityönä tehtyt uudet tuotteet eivät maksa Virossa juuri mitään.

Teimme myös autolla päiväreissun Paldiskiin, Haapsaluun ja Pärnuun. Paldiskin majakkaa ympäröivät äkkijyrjät kalliorannat ovat kyllä huikeat. Matkamuistona heinikossa makoilusta tuli punkki. Haapsalussa ja Pärnussa ihailtiin enimmäkseen vanhoja taloja ja pelättiin ukkosmyrksyä. Kaiken jälkeen tuntui kurjalta palata takaisin kliiniseen ja kalliiseen Helsinkiin.

Kuvat yhteistyössä Kummitustalon Karin kanssa

Miniloma

2011-07-21T17:23:00.002+03:00

Sain rypistettyä kokoon pienen kesäloman töistä ja se alkaa pitkällä viikonlopulla ihan kotona Helsingissä, jatkuu Tallinnassa ja Itäisellä Uudellamaalla sekä päättyy Kouvolan seutuville. Ennen kaupungissa vietetyt kesät tuntuivat vähän ankeilta, mutta nykyään osaan nauttia kaupunkikesistä. Olen löytänyt monta salaista piilopaikkaa ja pystyn sulkemaan kehä ykkösen huminan pois päältä ajatuksen voimalla. Monelle meri on oleellinen osa Helsinkikesää, mutta minulle se ei ole niin tärkeä. Olen enemmän järvi-ihminen ja pidän tuosta vieressä virtaavasta mutaisesta joesta.

Pidän täällä myös vanhoilta tonteilta levinneistä perennoista ja muutenkin kaikista kukista...

Iltaisin pihalla liikkuvista siileistä...

Haltialan pelloista...

Rajasaaren koirapuistosta, muutamista naapureistani, söpöistä siirtolapuutarhan pihoista ja erityisesti porteista, Tuomarinkylän kartanosta, Keskuspuistosta, työmatkoista Puu-Käpylän halki, öisestä Kurvista ja Kalliosta, Erosen sedästä, pihakirppiksistä ja aika monesta muustakin jutusta.

In English please?
I'm getting ready for my one week long (or short) summer vacation. We are spending the first days here in Helsinki and the pictures show some of my favorite things close to our home. Can you tell I'm a counry girl? Like last summer, we will also be going to Estonia for a few days. I just can't wait!

Ai niin, jos kierrätysaiheiset ideat kiinnostavat niin kannattaa tykkäillä Kiepauksesta. Hauska tapa seurata ainoastaan kierrätyshenkisiä tuunauksia. Kummitustalokin on valittu mukaan, kiitos siitä. Toinen mieletön vinkki kaikenlaiseen ideointiin on ehdottomasti Pinterestin sisustus ja DIY kuvat. Löysin vartin surffailulla noin sata toteuttamisen arvoista ideaa.

Surrurr...

2011-07-16T18:13:00.000+03:00

Mies huitelee jossain kesälaitumilla kamera mukanaan ja minä istun mökissä kesäleskenä. Kameran puuttuessa bloggailu hieman vaikeutuu, mutta ei se mitään. Joristaan sitten vanhoista jutuista.

Aikani ei riitä siihen, että saisin kirjauutudet heti käsiini niiden ilmestyttyä (vink vink, niitä saa silti mielellään lähettää Kummitustaloon). Se ei tarkoita sitä, ettenkö olisi niistä kiinnostunut. Olen seurannut Surrur hehkutusta muiden blogeissa ja sain siskoltani opuksen viimein lainaan. Onhan se ihana, pakko myöntää. Pidän leikkimielisyydestä ja ohjeiden monipuolisuudesta, turhuuksista välttämättömyyksiin. Visuaalinen ulkoasukin on tyylikäs ja juuri tälle kirjalle sopiva.

Muutaman helpoimmista kaavoista piirsin itselleni heti talteen ja muutaman mallin toteutus saa jäädä tulevaisuuteen. Kankaatkin odottaa ullakolla valmiina, kunhan vain olisi ylimääräinen ompeluilta. Huomasin pitäväni ehdottomasti eniten Erja Hirven malleista ja kodista. Kuka suunnittelijoista oli teidän suosikkinne?

In English please?

I really like this new Marimekko inspired craftbook. These are some of my favorite pages and hopefully I will be making some simple flower dresses soon.

Poistin Kummitustalon fanisivun facebookista, koska meno oli niin hiljaista. Postausten perästä löytyy nyt kuitenkin tykkäilynappi ja toivonkin että sitä kautta blogin ilosanoma matkaa eteenpäin.

Kurkistus kasvimaalle

2011-07-04T21:48:00.000+03:00

Tykkään iltaisin haahuilla pihalla ilta-auringossa. Maistelen yrttejä, ihailen ja kiroilen kusiaisia varpaissa. Otin vaihteeksi kuvareportaasin kännykällä noin niinkuin vaihtelun vuoksi. Tämä kirjoitus on lähinnä äidille, joka on puutarha-asioissa toiminut tehokkaana puhelinneuvojana. Eikä äiti ehkä usko, että kesäkurpitsan taimeni onnistuivat ensimmäistä kertaa täydellisesti, ellei näe kuvatodisteita. Taimet ovat tukevia, eikä tavanomaisia laihoja rimpuloita. Taimia on niin paljon, että kukkiakin ehkä riittää tänä vuonna syötäväksi asti. Olen aina haaveillut juustotäytteisistä friteeratuista kesäkurpitsan kukista.

Olen myös ylpeä ensimmäisistä siemenestä kasvatetuista kukantaimistani (krassia ei lasketa). Samettikukka oli sittenkin helppo tapaus ja toistaiseksi kukaan ei ole sitä natustanut. Piha on muutenkin välttynyt totaaliselta kotiloetanainvaasiolta, mutta uskon että loppukesästä tilanne on toinen.

Kasvilava ei toimi niin hyvin kuin olisin toivonut. Varmaan siksi, ettei se ole suoraan aurinkoa päin. Basilika on kuitenkin hyvällä alulla ja pitää muistaa hakea puutarhaliikkeestä tujukat lannoitteet sitä varten. Vähän ruma oranssi lilja on pihamaani rakkain kasvi. Se on isäni famon kukka ja kannettu Helsinkiin maalta. Moni muukin kukkapenkin asukki on vanhoista pihoista poimittu.

Olen muuten saanut ylimääräistä apua pihahommiin jo keväällä. Orava osasi ajatella asioita vähän pidemmälle. Tyyppi nakertsi reiän ulos jääneeseen siemenpussiin ja piilottii niitä jokaiseen pihalla olevaan ruukkuun. Olin hieman närkästynyt, koska samalla kukat vähän kärsivät. Honteloita auringonkukantaimia on nyt jokaisen ruukun reunassa. Tein oravalle kuitenkin pienen palveluksen ja istutin siemeniä myös kesäkurpitsapenkkiin. Luulen, että siellä kukilla on parempi mahdollisuus onnistua ja ehkä orava pääsee syksyllä nauttimaan sadosta.

In English please?

I love my garden in the evening sun. I managed to grow some simple flowers from seeds and I feel so proud. Even my zucchini looks excellent this year.

Mansikoita

2011-07-03T11:43:00.000+03:00

Olen välillä melkoinen valittaja. Kitisin ystävälleni kesäfiiliksen puuttumisesta. Vaatekaapissa ei ole ihania kesämekkoja, ei ole kesälomaa tai mukavaa matkaa tiedossa enkä pidä kuumasta. Kysyin neuvoa ja yksinkertainen vastaus kesämieliongelmaan oli mansikat.

Mietin asiaa hetken ja muistin, että olin säästänyt kaapissa kassin kokoisen palan kirppismansikkakangasta. Kangaskassi on ehkä juuri sen kokoinen projekti, johon kuumalla pystyy. Kestän lämpöä veden äärellä ja kassiin pakattiin eilen pyyhe ja uimapuku. Blogikoira Banton on ollut vähän huonovointinen helteestä, ei syö, eikä juo ja herättelee öisin neljältä ulos. Hesarikin on haettu posteljoonilta suoraan kädestä, mikä on aika harvinaista. Ompelin Bantonille uimista varten pitkän liinan ja kävimme yhdessä joessa pulikoimassa. Vesi oli miltei liiankin lämmintä.

Muuten mansikat nostattivat mielialaa ihan kiitettävästi. Eniten pidän kesässä kuitenkin kukista ja siitä, että aamupalan höysteet voi hakea omalta kasvimaalta. Sitruunamelissa ja mansikka ovat kiva pari. Omaa salaattia ja muita yrttejä riittää myös mukavasti, mutta kasvimaasta lisää huomenna.

Mukavaa alkua uudelle viikolle ja kiitti Mia, auttoi vähän...

Vanha nosto

2011-07-01T13:58:00.000+03:00

Hyvää heinäkuuta! Siivosin blogistani taas vanhempia kirjoituksia pois ja yritin järkeistää tunnisteita huonolla menestyksellä. Tunnisteiden keksiminen on todella vaikeaa, niin että niitä olisi sopivan vähän. Miksi käsityöblogi tarvitsee tunnisteen "käsityöt" ja miksi minulla oli "neuleet" ja "neulonta" erikseen. No nyt tunnisteita on kuitenkin muutama vähemmän. Nuo vuodenaikaotsikot ovat kyllä pöljiä eivätkä oikein kerro mitään, mutta saavat nyt jäädä.

Vanhoja kirjoituksia poistaessa löysin jotain hauskaa. "Nikkarointi" tunniste tarvitsee ehdottomasti yhden merkinnän lisää. Kaikki kesälomalaiset nyt rakentelemaan tämmöistä hyllyä, jonka tein siskolleni vuosia sitten joululahjaksi. Idea on jostain vanhasta Kotivinkin kuvasta. Purkkien kannet on maalattu ja ruuvattu paikoilleen. Tämmöisen haluaisin meillekin keittiöön, jos seinätilaa olisi riittävästi.

Huivi harmaavarikselle

2011-06-30T21:38:00.002+03:00

Ukkospilvi-syreenihuivi valmistui nipin napin kesäkuun puolella. Ensimmäinen versio meni purkuhommiksi ja tilalle ilmestyi Baktus. Huivista tuli ihan sopiva tälle harmaavarikselle. Kelit tosin vaihtuivat ja taitaakin mennä hetki ennen kuin huivi pääsee käyttöön.

Kuvat ovat vähän taiteellisia, koska apukuvaajani otti ja lähti lomailemaan. Kesäleski ei yksinään pystynyt parempaan. Etsin vielä kadonnutta kesämieltäni, ehkä heinäkuu tuo sen tullessaan. Eniten kaipaisin lomaa.

In English please?
I finished my thunderstrorm-lilac scarf and love it!

Muokkasin kommenttilaatikon asetuksia, koska luin jostain että ponnahdusikkuna toimii paremmin.

Toivottavasti tämä pitää paikkansa.

2011-06-23T21:08:00.000+03:00

Pikatuunauksia

2011-06-23T20:57:00.000+03:00

Silloin kun ei itse ehdi tehdä mitään, voi tuunailla muiden luomuksia ja nauttia hyvän olon tunteesta. Ihan (melkein) itte tehty! Bantonin ja hevosen kohtalokkaan kohtaamisen jälkeen tilailin omalle ja siskon koirille Jyry-tuotteelta varmasti kotimaisia valjaita ja pantoja (entisen suosikkini Hurtan kotimaisuus kun taitaa nykyään olla enää muisto). Jospa vaikka kestäisivät, kun seuraavan kerran tormätään hevosiin lenkillä. Pannat kaipasivat pientä piristystä ja varastosta löytyi nämä nauhat. Samantapaisia nauhoja saa esimerkiksi Peikonpojasta.

Kesätahti

2011-06-13T21:39:00.000+03:00

Hengissä ollaan, mutta hädin tuskin. Meidän porukka ei ole helleihmisiä ja viime päivät ovat menneet jonkinlaisessa koomassa, josta koitan nyt heräillä. Yksi sateinen päivä tekee ihmeitä vireystasolle. Mitään muuta en ole saanut aikaiseksi kuin tämän iPhone pussukan ja avainketjun, vau.

Onko jo liian aikaista ikävöidä syksyä? Näen jo unia sienimetsistä ja suunnittelen neuleita syksyksi. Nyt on myös niin, että jutut alkavatkin olemaan aika vähissä. Kuvaan, skannaan ja istun työkseni koneella 8 tuntia päivässä. Iltaisin päivitän eräitä nettisivuja ja selaan koiramaista sähköpostivuorta. Siihen päälle vielä pitäisi kuvata ja kirjoittaa tämän blogin tekstit, käsitöiden varsinaisesta tekemisestä puhumattakaan. Kaiken koneella istumisen vastapainoksi tarvitsen paljon ulkoilua Bantonin kanssa. Voi olla että keskityn hetkeksi siihen ja säädän blogipäivitykset suosiolla kesätahtiin.

In English please?

It has been too hot to do anything. I'm not a summer person (also our dog hates the heat) and I already have plans for next fall. This keychain and iPhone purse is all I can show you right now.

Ukkospilvien ja syreenin sävyissä

2011-06-03T08:45:00.000+03:00

Inhoan sinistä kaikissa sävyissä. Näytän sinisissä vaatteissa väärältä ja koko väri saa punaruskealle ihmiselle aikaan kummia väristyksiä. Viime kesänä meillä ei satanut pisaraakaan vettä yli kuukauteen ja tuli usein tuijoteltua taivaalle ukkospilvien toivossa. Katselin haikeana vierestä meneviä kuuroja. Kun se ensimmäinen kunnon ukkosmyrsky (juuri se maailmanlopun myrsky, minkä vyöryviä pilvimassoja monet kuvasivat) tuli, teki mieli tanssia ja huutaa ilosta. Opin jollain lailla pitämään likaisesta harmaansinisestä ja ukkospilvien sävyistä.

Näissä ikivanhoissa langoissa on jotain samaa tunnelmaa ja voin väittää jopa pitäväni väriyhdistelmästä, ainakin pöydällä. Aloin rohkeasti neulomaan jotain ukkospilvien ja syreenin oksien sävyissä, varmaan taas kolmatta kymmenettä huivia.

Hain postista myös yhden syreenin värisen paketin. Kiitos Minja. Tyynystä tykätään kovasti, kuten näkyy.

Olipas taas pitkä pohjustus. Minulla on selvästi syvällisiä käsitöitä. Sain muutenkin lisää ajattelun aihetta käsitöihin liittyen, kun minua haastateltiin erästä diplomityötä varten aiheena käsityöt ja tämä ihana sähköinen maailma. Keskustelun päätteeksi annoin Ravelrylle uuden mahdollisuuden. Kummitustalo on siellä nyt nimellä Ghosthouse ja lisäilen juttuja pikku hiljaa. Vuosia sitten yritin palvelua käyttää ja hermostuin sen vaikeuteen. Nykyäänhän se toimiikin jo ihan eri lailla. Haastattelun lomassa huomasin suhtautuvani aika kriittisesti suomenkielisiin käsityöpalveluihin ja blogeihin. Neuleet ja lastenvaatteet ovat mielestäni aika korkatasoisesti edustettuna, mutta kaipaan aikuisten käsitöitä, muutakin kuin söpöjä sisustussydämiä ja muita pikkuaskarteluja. Mitä mieltä te olette? Upeita "aikuisten kirjoja" on sentään ilmestynyt myös suomeksi.

In English please?
I really and truly hate the colour blue. I love warm reds and browns and feel uncomfortable wearing cold tones. Last summer we didn't get any rain in weeks and my garden was dying. When the first thunderstorm finally came, I somehow started to like grayish blues. The colours of dark clouds and lilacs look actually pretty good together. I also got a package matching my color scheme. Thanks Minja, we all love the pillow.

Mukavaa kesäkuun alkua!

Höpsö hapsutekniikka

2011-05-29T19:02:00.001+03:00

Olen sählännyt 101 ideaa lehden kilpailutyön kanssa ja alla tulos.

Suuret lakanat ja verhot on helppo repiä matonkuteiksi ja virkata tai kutoa matoiksi. Pienemmistä paloista on vaikeampi keksiä mitään, varsinkin jos kankaiden villi kuviointi muistuttaa 80- ja 90-luvun sisustusihanteista. Meillä oli lapsena sängyn vieressä hauskat matot, joiden hapsuihin oli aamuisin kiva upottaa varpaat. Matot oli koottuu kaikenkirjavista jämäkankaista, osa kierrätettyjä vaatteita, verhoja ja lakanoita, osa tilkkulaatikon pohjilta tehtyjä töytöjä. Äitini ei osannut sanoa sen kummemmin, mistä idea mattoihin oli tullut vaan totesi "tein näitä, kun olin nuori" ja sen takia mekin saimme myöhemmin omat hapsumattomme.

Oma höpsö hapsutekniikkani on hieman yksinkertaistettu versio äitini tyylistä. Hän ompeli jokaisen hapsun paikalleen yksitellen. Tässä ohjeessa hapsut leikataan nopeasti jälkikäteen valmiisiin kangassuikaleisiin. Hapsuinen kierrätysmatto onnistuu niiltäkin, jotka eivät osaa virkata tai omista kangaspuita. Tekniikka on monikäyttöinen ja taipuu moneksi, vaikka tyynyliinoiksi. Kankaiksi sopivat kaikenkirjavat puuvillakankaat.

HAPSUTEKNIIKALLA MATTO JA TYYNYLIINA KIERRÄTYSKANKAISTA

Tarvikkeet

Erilaisia puuvillakankaita
Ompelukone, lankaa, mittanauha ja sakset
Poispeseytyvä merkkauskynä, liitu tms.

Jos käytät uusia kankaita, pese ne ensin pesukoneessa. Leikkaa kankaasta maton kokoinen ympyrä. Tässä matossa halkaisija on noin 115cm. Voit tehdä pohjan tukevasta kankaasta ja kantata reunat, tai käyttää kaksinkertaista ohuempaa kangasta. Oman mattoni leikkasin lopulliseen kokoon ja vuorasin viimeiseksi alapuolelta, sillä olin epävarma miten pitkälle materiaalit riittävät. Piirrä pohjaan ympyröitä kolmen sentin välein.

Leikkaa värikkäistä kankaista normaalia matonkudetta leveämpiä suikaleita. Esimerkiksi 9cm leveys sopii hyvin. Valmiissa matossa ei pieni heitto suikaleiden leveydessä näy. Varaa suikaleita tämän kokoiseen mattoon vajaa muovikassillinen. Suunnittele värit etukäteen sävystä sävyyn liukuviksi tai etene iloisesti mielesi mukaan raita raidalta.

Aloita haspukerroksien ompelu keskeltä. Rypytä keskikohtaan muutama irohapsu ja jatka sen jälkeen kehä kehältä ulkoreunaa kohti. Noin 115cm leveään mattoon hapsukerroksia tulee parikymmentä. Ompele suikaleet keskeltä apuympyröiden päälle kaksinkertaisena hieman rypyttäen, kuten kuvassa.

Valmis matto antaa pienet kauneusvirheet anteeksi, ja apuviivat ovat vain suuntaa antavia. Maton takapuoli näyttää tältä.

Kun kaikki hapsukerrokset on ommeltu, tarkista maton koko ja vuorita tarvittaessa.

Leikkaa viimeiseksi kangassuikaleet hapsuiksi kuvan osoittamalla tavalla. Nosta kaksinkertaiset suikaleet ylös yhteen ja leikkaa parin sentin levyisiä hapsuja. Varo osumasta saumaan.

Kun kaikki hapsut on leikattu, ravistele matto kunnolla ulkona ja pyöräytä kerran pesukoneessa ennen käyttöön ottoa. Matosta irtoaa melkoisesti langanpätkiä ja on parhaimmillaan vasta parin pesun jälkeen.

Jos pyöreä matto tuntuu liian isolta projektilta, aloita suorakaiteen muotoisella. Tai jos kotoa löytyy vain pieni määrä turhia kankaita, kokeile hapsutyynyn tekoa. Kavenna kangassuikaleet 6cm levyisiksi ja hapsuraitojen väli pariin senttiin. Tee suoria raitoja tai kokeile kulmassa meneviä raitoja.

Kesäkämmekkäät

2011-05-27T07:25:00.004+03:00

En ole ehtinyt kovinkaan paljon neulomaan, koska pihapuuhat kiinnostavat enemmän, mutta tämmöiset kesäkämmekkäät valmistuivat flunssapäivänä telkkarin ääressä. Lenkit aikaisin tai yöllä koiran kanssa ja työmatkat pyörällä ovat joinakin aamuina vielä melko viileitä, joten eiköhän näille löydy käyttöä.

Etsin myös helpon ja kevyen puuvillaisen kesäpipon tai baskerin ohjetta, koska mikään ei ole parempi tapa piilottaa aamutukka kuin vetää pipo syvälle päähän. Olen vain äärettömän laiska seuraamaan ohjeita ja opettelemaan uusia pitsineulekuvoita. Helppoja ohjeita saa kuitenkin ehdottaa.

In English please?
The summer is not here in Finland yet and there's still a need for a pair of summery colorful wrist warmers.

Kauniin kauhea kasvilava

2011-05-22T22:31:00.000+03:00

Lempipuuhaani on ihastella yrttimaatani ilta-auringossa. Kaikki taimet ovat nyt muuttaneet ulos uuteen, tai no "uuteen" kotiinsa. Pihamme ei ole kovin lämmin ja aurinkoinen. Tästä syystä esimerkiksi tomaattien kasvattaminen on ollut turhaa touhua. Viime kesänä heitin huvikseni yhden basilikan taimen suuren lyhdyn sisään ja se kasvoi näin jopa varjossa hyvin. Väsäsin saaduista kierrätysmateriaaleista basilikaa varten pienen kasvilavan. Jospa se toimisi yhtä hyvin kuin lasilyhty. Kasvimaalla basilika on meillä viihtynyt huonosti. Ajattelin, että kasvilava aikaistaisi myös korianterin ja salaattien kasvua, niin ensimmäisestä erästä saisi nauttia jo normaalia aikaisemmin.

Kasvilavan ideana oli sopia ränsistyneeseen ympäristöönsä ja tämän tavoitteen se todella täyttää. Piirustukset ovat yksinkertaiset. Hienoista pythagoraan lauseista huolimatta laskelmat heittivät sen verran, että lavaan tuli ylimääräisiä tuuletusaukkoja. Ei se mitään. Rakennelma sijoittuu jonnekin liikuttavan ja säälittävän välimaastoon, mutta ompahan itse tehty. Kustannukset olivat parin euron verran, sillä saranat jouduin ostamaan. Muu on saatua tai kotoa löydettyä ruuveja myöten.

Pari vuotta vanhat istutuslaatikkojen reunat, ovat samaa materiaalia kasvilavan kanssa. Saunan kivijalan valusta jäänyttä kauniisti patinoitunutta lautaa. Vihreä talo antoi kivan idean kuormalavan kauluksien käytöstä kasvimaalla. Lavankauluksiakin olisin saanut, mutta vähän liian myöhään tätä vuotta ajatellen. No, ensi keväänä sitten.

In English please?

Some pictures from my tiny 100% recycled herb garden.

Kasvukauden alkua

2011-05-21T19:48:00.000+03:00

Ikkunalla ja alakerran eteisessä vihertää sekä ulkona kukkii. Olen ystäväpiirissäni ainoa tämän ikäinen ihminen, joka on seonnut kasvimaatouhuihin ja välillä tunnenkin itseni vähän pöhköksi vauhkotessani pihapuuhista. Onneksi netistä voi hakea vertaistukea. Pihahommat ovat kiinnostaneet pienestä asti ja muistan, että saimme pitää omaa kasvimaaplänttiä heti kun kuokka suurinpiirtein pysyi näpeissä.

Nyt kasvamassa on kesäkurpitsaa, yrttejä ja samettiruusua, vai sanotaanko yleensä samettikukka? Toivon, että samettikukka pärjää taistossa kotiloita vastaan, vaikka muuten en kasvista niin välitäkään. Sen kaveriksi on hankittu klassista pelargoniaa, koska viime kesän kokemuksen mukaan sekään ei maistunut inhokki nilviäisille. Melkoinen mummoyhdistelmä! Täytyy sanoa, että muotikasvina pelargoniastakin on jo niin monta eri lajiketta, että pää menee sekaisin. Pidän erityisesti aniliinin- ja viininpunaisista muunnoksista.

Yrttien kaveriksi on istutettu suoraan kasvimaalle salkopapua, lehtikorianteria, ruusupapua, paljon erilaisia salaatteja ja pinaattia. Monivuotisena tai talvehtineena ulkona odottaa silolehtipersilja, lipstikka, timjami, ruohosipuli, sitruunamelissa, mäkimeirami ja saksankirveli. Saksankirveli leviää penkissä kuin tauti ja olisi ollut ehkä sittenkin viisainta jättää se metsän reunaan jatkamaan hiljaiseloaan. Sain äidiltä ja siskolta myös jotain yrtin taimia, ainakin timjamia, vihannesportulakkaa, kesäkynteliä sekä rosmariinia.

Lukijoita tulee ja menee. Hassua, miten sitä ottaa menetetyt lukijat liian henkilökohtaisesti. Jutustelevampi tyylini ei selkeästi kommentien vähyyden perusteella pure kovin moneen, koska en kirjoittele lapsiperheen ajesta tai ruokaresepteistä. No ei se mitään, yritän olla välittämättä. Muutenhan tästä hommasta ei tulisi mitään jos blogia pitäisi muiden iloksi.

In English pleassssse?

I know I have a few english speaking readers. I wish you could sometimes leave a comment or two, just to let me know you are there. My Ghoshouse Herb and Vegetable Garden is slowly growing and I try to spend all my freetime outside.

Virkatut pitsit vielä yhdellä tavalla

2011-05-13T22:00:00.011+03:00

Huokaus. Toivottavasti Bloggerin kenkkuilu ja katkot helpottavat...
Aikaisemmin ompelemani tyynyliinat lähtivät uuteen kotiin. Tykkään suunnitella ja tehdä, mutta monesti itsetehtyyn lopputulokseen on jo täysin kyllästynyt kun sen saa valmiiksi. Niin kävi tyynyjen kanssa. Enemmän niistä on iloa jonkun muun kotona. Ja nyt kun olen antanut ne pois, on hyvä syy ommella uudet. Vaikka näin...

Otetaan erinäköisiä ja erivärisiä virkattuja pitsiverhoja tai kaitaliinoja. Rohkea värjää ne pesukoneessa, laiska ja kiireinen ei. Pitsien kaveriksi kaivetaan kaapista kivoja kankaita. Omani olivat viimekesäinen kirppishame ja lakanoita. Sitten vaan mallailemaan kauniita tai vähemmän kauniita väriyhdistelmiä.

Ideana on korostaa pitsien kuviota taustalle tulevalla yksivärisellä kankaalla. Vaaleaa tumman taakse ja tummaa vaalean taakse. Virkattua pitsiä voi hyvin leikata, jos siksakkaa tai saumuroi reunat ompeluvaiheessa kunnolla. Näissä on jotain kivan konstailematonta ja tyynyliinat valmistuvat varmasti yhdessä illassa. Punainen on suosikkini.

Puuhapäiviä pihalla

2011-05-08T22:48:00.000+03:00

Koko viikonloppu pihalla. Aurinkoa, rusketusraidat ja vähän valmiimpi piha. Ihana kamala blogimaailma. Muualla Euroopassa on kevät jo niiiiiin pitkällä ja täällä vasta kukkivat ensimmäiset sipulit. En millään malta odottaa syreeneitä ja tuomen kukkia tai kieloja. Rakastan tuoksuvia kasveja. En myöskään malta odottaa pieniä itsekasvatettuja kukantaimiani (vitsikäs laatikko on lahja ystävältä).

Kävin siis hakemassa itselleni lähimmästä kukkatalosta vähän kesäfiilistä. Valikoima oli aika piloille pengottua, ruuhkasta puhumattakaan ja voi olla, että uusi reissu on paikallaan myöhemmin. Kyllä näillä pääsee kivasti alkuun ja toivon, että siinä vaiheessa kun orvokit alkavat nuupahtaa, omat kukan taimet tulevat apuun. Harjanvarsista teen jotain jännää, jonka näette myöhemmin.

Lautakasasta on pikkuhiljaa muotoutumassa kasvilava. Rakkaalta ihmiseltä 17-v synttärilahjaksi saamani akkuporakone väsyi kesken matkan ja sen takia minäkin. Toivelistalle seuraavaksi syntymäpäivälahjaksi menikin uusi vehje. Kasvilavan ikkuna on vielä hakematta tänne kaupunkiin, joten kunnolliset kuvat tulevat myöhemmin myös tästä projektista.

Sateiden takia uusi pallogrillimme jäi vappuna kokeilematta, mutta koeajoimme sen tänä viikonloppuna. Soijanakit, halloumi ja kasvisvartaat toimivat aina. Vähän on vielä opettelemista hiilihommien kanssa. Tämmöisinä iltoina rakastan ilta-aurinkoa pihallamme.

Oma äiti joutui tyytymään puhelinsoittoon pihahommien välissä, mutta haluan silti toivottaa kaikille äideille tai äidinmielisille hyvää äitienpäivää ja puhtia seuraavaan viikkoon.

Muovi on pop

2011-05-07T11:41:00.000+03:00

Jos kaikenlainen mummoilu, kuten virkkaus, räsymatot ja pelargonit on supermuodikasta niin miksei myös muovista valmistetut jutut. Itselläni on äärimmäisen tarkka mielikuva siitä miltä tuntuu savossa pimeän saunahuoneen lattialla muovinen hapsumatto paljaiden varpaiden alla kun pakkasta on ulkona 20 astetta. Vastaus, kylmältä ja vähän ikävältä.

Muuten muovimatot ovat kyllä kylmissä tiloissa parempi vaihtoehto kuin moni muu. Meillä on pelastettuna kaksi muovikuteesta valmistettua räsymattoa. Toinen on eteisessä, toinen ulkona. Olohuoneessa on salonkikelpoinen Indiskan versio modernista muovimatosta.

Kunnon hamsterina olen tietenkin keräillyt jo omia ihania värikkäitä muovikasseja sylillisen. En todellakaan vielä tiedä mitä näistä voisi tehdä. Helsingin Sanomien sivuilla on esimerkiksi hauska matto, mutta ohjeessa on jotain kummaa. Kaipa tuolla tekniikalla saisi maton aikaiseksi ilman ohjettakin soveltaen.

Nyt aurinko kutsuu pihalle ja muovimietelmät saada jäädä hetkeksi...

Kankaita kierrätykseen

2011-05-04T19:54:00.000+03:00

Mikäköhän siinä on, että rakastan toisten nurkista tai kirppiksiltä löytyneitä kankaita? Ne kutkuttavat luovia aivosolujani paljon kiivaammin kuin kaupan pakat. Onneksi tuttavat tietävät, että minulle kelpaa kaikki, ja usein antavatkin itselleen turhia kankaita edelleen minulle.

Vanhempani aloittelevat remonttia ja liinavaatekaapin siivouksen jälkeen kannoin kotiin kaksi kassillista pitsiliinoja, lakanoita ja erilaisia pöytäliinoja. Joillakin on tunnearvoa enemmän kuin toisilla ja nyt onkin vaikea miettiä miten saisin kaiken arvoiseensa käyttöön.

Famoni on ollut kiivas virkkaaja ja tehnyt myös kaikki kauneimmat kirjoneuleeni. Muutamia vuosia sitten lääkäri kielsi neulomisen ja virkkaamisen verenpaineen takia. Aika kurjaa. Iso kasa hänen tekemiä pitsejään ja tumppujaan on kuitenkin vielä käytössä. Pari päiväpeittoahan toin kotiin jo aikaisemmin. Tässä pinossa on myös äitini työnnäytteitä, jotka kuulemma saa käyttää betonitöihin. Saas nähdä raaskinko.

Rakastan kaikkia tekstiileitä, joissa on viitteitä jonkinlaiseen etno- tai folkloremeininkiin. Jos suunnittelisin omia tuotteita, liittyisivät ne teemaltaan varmasti jotenkin kyseiseen maailmaan. Toinen minua innostava tyyli on koristeellinen "historismi" huonekalukankaineen ja tupsuineen. Kartanon rouvan askarteluihin saan materiaalit verhoilijakaverilta.

101 ideaa lehdellä on kiva kierrätysaiheinen kilpailu, johon yritän ehtiä osallistua. Kilpailuaikaa on kuun loppuun. Viimeisen kuvan kankaat liittyvät ideaani. Juu, eivät näytä kummoisilta ja ovatkin ihan tavallisia vanhoja lakanakankaita. Ja ei, niistä ei tule virkattua mattoa.

Tyynyjä ja verhoja

2011-05-03T19:52:00.003+03:00

Naisilla on jonkinlainen pakkomielle kevätverhoihin. Sää ei ole viime päivinä tuntunut kovin keväiseltä, mutta ehkä nämä aurinkoiset kuvat lämmittävät. Ei tulee kesää ilman kevätverhoja. Vaikka omat kevätverhoni ovat miltei yhtä tummat kuin syksyverhoni, oli uudet pakko vääntää vanhasta lakanasta. Valoisien öiden vihaaja vuoraa verhot vielä iloisen mustalla puuvillakankaalla.

Tyynyissä yritin irroitella vähän enemmän. Mukana on jopa valkoista, keltaista, ihan vähän sinistä ja vihreää, huh. Saatan vielä kirjoa näihin jotain hauskaa kuorrutukseksi, jos jaksan ja ehdin. Lisää pitsiliinoja ja kivoja kankaita tuli raahattua kotiin kaksi kassillista pääsiäisviikonloppuna, kun äiti siivosi remontin tieltä liinavaatekaappia. Niistä lisää myöhemmin.

Karvainen perheenjäsen aiheutti eilen sydämentykytyksiä rynnätessään hevosen perään lenkillä. Onneksi hevonen ja ratsastaja ottivat kohtaamisen rauhallisesti. Valjaat yksinkertaisesti hajosivat. Banton on aika vahva kokoisekseen ja ulkona ihan eri koira kun sisällä. Onni on hädässä auttava tuttu, jolta sain tukevat nahkavaljaat viidellä eurolla. Meillä oli aikoinaan koulussa vähän nahan työstöä, värjäämistä ja kuvioimista. On sekin vaan niin mielenkiintoinen maailma ja hieno taito. Olisipa enemmän aikaa...

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

2011-04-30T10:53:00.001+03:00

VÄRIKÄSTÄ VAPPUA!

Virkkasin matonkuteiden jämistä värikkään korin ja täytin sen herkullisilla villalangoilla. Jos en ehdi vappuna neuloa niin ovatpahan ainakin kauniita katsella. Parin vuoden takaisen käsityölehden neule on myös mielessä. Sen aloittaminen ei vain sovi lankalakkooni.

Viikonloppuna on meillä tiedossa operaatio pallogrilli ja ullakko-impossible. Täällä on nähkääs suursiivous käynnissä. Ullakolta ja pihalta löytyy mitä kummallisinta kamaa 80-luvulta peräisin olevista koiranruokasäkeistä ylimääräisiin oviin, suksiin ja rumpupelteihin. Nyt kaikki meidän ja aikaisempien asukkaiden jättämä roina lähtee kerralla kaatopaikalle.

Paisunut jopoprojekti

2011-04-25T19:03:00.000+03:00

Sain ihanaisen oranssin Jopon aikoinaan ylioppilaslahjaksi siskoltani ja hänen mieheltään. Liekö kyseessä 70-luvun väri? Porvoossa asuessani ajelin jopolla jonkin verran, mutta Helsingissä se on ollut nolon vähällä käytöllä (lue neljä-viisi vuotta pressun alla pihalla). Asumme sen verran kaukana kaikesta, ettei pyöräily ole paras vaihtoehto. Rakastan lenkkeilyä ja usein Banton on mukanani, joten kävely tuntuu luontevammalta. Myönnän olevani myös melkoinen arkajalka liikenteessä, enkä esimerkiksi suostu tästä syystä ajamaan autoa.

Nyt työmatka on tähän hommaan ihanteellinen, ja haluan antaa pyöräilylle uuden mahdollisuuden. Hitaasti etenevä yksinkertainen jopo on ehdottomasti minulle oikea liikkumisväline. Oli hauska huomata, että Ratulassakin oli sattumalta pyörän tuunausjakso. Patapata todellakin toimii kromiosien puhdistuksessa. Tosin joponi ruosteelle se ei mahtanut mitään. Pyörälaukkuideakin oli kiva.

Ensin ajattelin että on vaan hyvä, että pyörä on kärsineen näköinen. Ehkä sitä ei varasteta niin helposti. Pari päivää 10 km pyöräiltyäni jäykkä meno alkoi kuitenkin nyppimään ja muutaman jopomaisen googlehaun jälkeen päätin, että ehkä jonkinlainen isompi remontti on paikallaan. Katsotaan miten käy. Onneksi sain miehenkin innostumaan, sillä saatan tarvita jonkun vähän teknisemmän ihmisen apua. Pelastajana toimii eräs Kiuruveteläinen herra, joka valmistaa alkuperäisen mallin mukaan tehtyjä jopotarroja. Miehen taidonnäytteet löytyvät huutonetistä haulla jopo tarrat. Tarratekstit tulivat hetkessä ja mietimme nyt teetetäänkö maalaustyö ammattilaisella vai yritämmekö itse. Netti on onneksi täynnä asiallisia vinkkejä eri osien metsästystä ja kunnostusta varten. Sen tiedän, että yritän saada jopottimestani mahdollisimman paljon alkuperäistä muistuttavan.

PÄÄSIÄISILOA!

2011-04-21T13:42:00.001+03:00

Haluan toivottaa kaikille oikein makeaa, iloista ja rentouttavaa pääsiäislomaa.
Syökää paljon pääsiäismunia, varsinkin näillä avattavilla muovikuorilla, sillä niihin voi valaa myöhemmin vaikka betonia.

Meitä viedään taas paikasta toiseen, joten nähdään ensi viikolla...

Bantonin tähtimatto

2011-04-16T12:17:00.001+03:00

Sain aamukahvilla valmiiksi virkatun mattoni. En jaksanut päätellä, vaan halusin heti päästä mallailemaan ja kuvaamaan. Bantonille kelpaa tämä yhtä hyvin kuin vanha yritelmäni. Maton pohjana on yksinkertainen viisikulmainen isoäidinneliö. Sakarat venyvät itsestään enemmän tähden muotoon. Eipä tämäkään täydellinen malli ole, mutta ihan hauska. Lopullinen sijoituspaikka on vielä hakusessa, sillä jo kuvaushetkellä huomasin että matto on aika liukas ja sen reunoihin kompastuu helposti.

Aurinkoista viikonlopun jatkoa!

Tapettitaivas ja muuta haaveilua

2011-04-14T07:14:00.000+03:00

Meillä vallitsi aikaisemmin kevättalvella asuntoepätoivo. Tilan puute aiheuttaa kinaa, mutta uuden isomman asunnon löytäminen tuntuu lähes mahdottomalta huonotuloiselle koiraperheelle, joka vielä haluaisi maalata seinät tummilla väreillä ja kenties asua muualla kuin kerrostalossa. Ilman autoa työmatkatkaan eivät saisi olla liian pitkiä. Toisaalta, joka toinen päivä kummitustalon pieni yläkerta tuntuu taivaalta. Aina on ihana tulla kotiin ja en tiedä osaisimmeko oikeasti edes asua missään muualla. Varsinkin nyt alkanut kevät on parasta aikaa. No, aina voi onneksi haaveilla ja suunnitella sitä unelmien mielikuvituskotia, mitä ei ole ehkä olemassakaan. Tänään vuorossa tapetit ja värit.

Tapettimallit Pihlgren & Ritolalta

Ylimpänä William Morrisin tyyliin ja alempana Daalia

Kiurujen yö on ehkä jo vähän kulunut kuosi, mutta tummin punainen on upea ja haluaisin makuuhuoneen tällä tapetilla

Ilo ja Kamomilla

Ilo oli myös hinnaltaan iloinen yllätys

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä Kevät

Tapettien avulla, ehkä arvaatte värikarttani:

Värit toistuvat kotikoneelllani kyllä ihan ihmeellisen himmeinä. Eikö Tikkurilan värikartoissa muka ole tuon kirkkaampia tai tummempia punaisia vai onko näytössäni vikaa?

Kivoja kankaita tuntuu olevan vaikeampi löytää kuin tapetteja. Miksei noita samoja tapettikuoseja voisi saada kankaissa? Monet kauneimmista kankaista ovat myös omaan budjettiini liian kalliita, kuten ihanat Svenskt Tennin kankaat. En pidä valkoisella pohjalla olevista kuvioista, (yllätys) mutta täältä löytyy vähän muutakin.

Kukkapanta

2011-04-10T22:37:00.000+03:00

Huh mikä viikko. Uusi työ on vienyt mehut totaalisesti ja olen iltaisin kyennyt kooman omaisessa tilassa vain lenkittämään koiran ja tuijottamaan tyhjyyteen miettien kaikkea päivän aikana kuultua, opittua ja koettua. Perjantaina suuntasin maalle ja tietokoneen äärellä istuminen on jäänyt. Oli kuitenkin ihana huomata jälleen muutama uusia lukija, kiitos siitä. Aurinkoinen viikonloppu sai energiatason takaisin pilviin ja tästä on ihana jatkaa.

Maalla nuuskittiin sulavaa metsää, Banton pääsi uimaan ojiin, suunniteltiin äidin ja siskon myyntiin tulevia tuotteita Porvoon vanhaan kaupunkiin, selattiin uusimmat käsityölehdet (arvosteluineen), lämmitettiin ulkosauna ensimmäisiä kertoja, suunniteltiin remonttia, tehtiin puroja lätäköihin, hypisteltiin siemenpusseja ja puutarhakirjoja, bongattiin ensimmäinen sisilisko sekä metässä komea matelija- ja käärmekartoittaja.

Äiti oli saanut valmiiksi ihanan "känsänäppylä"-villatakkini, mutta minä en ole edennyt neulerintamalla sen kummemmin. Virkkasin tämän pannan jo viime syksynä. Talvi ja pakkaset tulivat kuitenkin hetkessä ja panta jäi käyttämättä. Nyt panta on juuri sopiva ja näitä voisi tehdä enemmänkin. Haluaisin muutenkin juuri nyt kirjoa kukkia kaikkialle. Harvinaista herkkua oli myös kuvaushetki hämärtyvässä Seurasaaressa miehen kanssa. Banton oli viikonlopun metsälenkkien jälkeen niin poikki ettei jaksanut edes jahdata kaikkia sorsia, joutsenia ja oravia.

Jäin miettimään, että mistähän saisi Helsingistä ostettua edes yhden vähän vanhemman ikkunan? Ei tarvitsisi olla mikään 1800-luvun pikkuruutuinen pitsihuvilan ikkuna vaan yksinkertaisempikin kävisi. Semmoinen, mistä saisi kannen kasvilavaan. Meidän ullakolta löytyy kaikkea muuta, paitsi vanhoja ikkunoita.

Harmaa viikonloppu

2011-04-03T16:36:00.000+03:00

Lämmintä, mutta harmaata. Olen ollut laiska ja saamaton. On vaikea tarttua toimeen, mutta kaipa aktiivisen viikonlopun jälkeen tarvitaan toinen löysempi. Haluaisin siirtyä ajassa ainakin kuukauden eteenpäin. Niin, että lumi olisi sulanut ja pääsisi juoksulenkeille ja pihapuuhiin, olisin uudessa työssä kuin kotonani ja eräs pieni ihminen toipunut leikkauksestaan täydellisesti.

Kaikki kauniit saviruukkuni ovat saarroksissa pihan perällä, pressujen ja muiden kamojen keskellä lumen alla. Niiden raivaaminen esille ja puhdistaminen tuntui ylivoimaiselta. Muuallakin (blogimaailmassa) liikkeellä ollut taimi-innottomuus on vaivannut minuakin. Arvoin taas pitkään, jaksanko edes yrittää niiden kanssa. Meillä kun ei ole parhaat puitteet taimien kasvatukselle ja niistä on usein tullut melkoisia venkuloita tai kitusasvuisia rääpäleitä. Kasvun seuraamisessa on kuitenkin oma viehätyksensä, joten laitoin muutaman siemenen vessapaperirullaruukkuihin. Tulee mitä tulee. Kotiloiden ja etanoiden takia puutarhani tulee tänä vuonna olemaan entistä harvakasvisempi. En vaan jaksa sitä taistelua ja mielipahaa kun kaikki syödään ja kotilon kuoret rapisee hampaissa salaatin seassa.

Istutustouhuja tarkkaili pöydän alta valkoinen arkajalta, joka oli meillä yökylässä. Tuttu koira, mutta ensimmäistä kertaa missään hoidossa. Luulin, että oma Banton on rauhallisin ja hiljaisin tuntemani koira, mutta olin väärässä. Varsin kuvauksellinen tapaus.

Mattoa olen virkannut niin että ranteissa paukkuu ja onkin pitänyt välillä pitää lepopäivä, kun ei sormet enää taipuneet näppäimille ilman kipua. Matosta tulee.... no vähän jännä.

Niin ja näin lenkillä leskenlehtien nuppuja, jotan kaipa se kevät joskus tulee...

Vielä viimeiset...

2011-03-30T10:28:00.005+03:00

Piti palata blogin pariin vasta viikonloppuna, turvallisesti huhtikuun puolella. Muistin kuitenkin Koon antaman tunnustuksen ja ehkä olisi sopivaa siihen vastata.

"The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkonnon viidelle, jotka mielestään sen ansaitsevat."

Olen tylsä enkä anna tunnustusta eteenpäin, sillä valitseminen on liian vaikeaa. Kuten aina, tunnustus on kiertänyt jo monissa suosikkiblogeissani. Jokainen lukijapaneelissa oleva bloggaaja saa kuitenkin tunnustuksen tästä poimia itselleen niin halutessaan. Olen monessa hienossa blogissa vieraillut, kiitos lukijoiden.

1. Milloin aloitit blogisi?

Syyskuussa 2008 kunnianosoituksena Strömsö tv-ohjelmalle. Ensimmäisissä postauksissa oli syksyisiä pihajuttuja. Blogin ideana oli käsitellä vain kivoja asioita Strömsön tapaan (vaikka elämässä oli tuolloin paljon surua). Blogin alkuperäinen nimi oli "Ärsyttävää hömppää", koska siltä touhuni monien mielestä vaikuttivat.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Kirjoittelen enimmäkseen kaikista tekemistäni projekteista neulomisesta nikkarointiin. Mukaan ovat tulleet myös kirppislöydöt ja sisustus. Vuoden vaihteen jälkeen annoin itselleni luvan myös kuvata kotona ja kertoa Kummitustalon tunnelmista ilman valmistuneita käsitöitä.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen muihin verrattuna?

Blogini on tarkkaan mietitty kokonaisuus. Kummitustalo on oikea paikka, mutta mielessäni se on myös keksitty tila, jonka tarinaa vien blogissani eteenpäin. Vaikka välillä tekisi mieli kitistä ja valittaa omaa mielipahaa, mietin tarkkaan mitä julkaisen ja yritän säilyttää postaukset sekä kuvat korkeatasoisena. Olen myös tietoisesti rajannut aihealueita pois pitääkseni blogini jotenkin koossa. Olen opetellut paljon tietotekniikkaan, kuvankäsittelyyn ja digikuvaukseen liittyvää saadakseni ilmeen omanlaiseksi. Tuttujen mielestä blogini näyttäkiin minulta.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Kuten sanoin aikaisemmin, blogi oli pakotie arjen rankoista jutuista. Oli tärkeää ja terapeuttista saada keskittyä käsillä tekemiseen. Ystäväpiirissäni ei ollut yhtäkään bloggaajaa, joten lähdin liikkeelle melko "yksin". En edes kertonut blogistani pitkään aikaan muille, vaan se oli oma juttuni. Nykyään ystävät ja sukulaiset päivittävät tietonsa minusta blogini kautta. Isältäkin tuli aamulla tekstari, että miksi häntä haukutaan pihiksi pitsipeittokirjoituksessa. Pappa ta det lungt, kommentti oli vitsi ;)

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Kuvien ottaminen on helpompaa kuin kirjoittaminen. Välillä on vaikea keksiä viihdyttävä teksti kolmansien samanlaisten harmaiden villasukkien kaveriksi. Valokuvauksessa haluaisin kehittyä myös ja sen varalle olenkin tehnyt suunnitelmia. Blogini kasvussa olen suuruuden hullu ja ideoita on monia. Osan tulen varmasti myös toteuttamaan. Sivuillani vierailee satoja ihmisiä päivittäin, mutta harmittavan pieni määrä uskaltaa tai haluaa kommentoida. Tähän olisi kiva saada muutos.

Pitsipeittonostalgiaa

2011-03-29T08:45:00.000+03:00

Isä ei halunnut antaa minulle meidän perheen vanhaa lankapuhelinta sisustuselementiksi. Olisi ollut hieno kermanvaalea yksilö. Äiti antoi kuitenkin nämä Famon virkkaamat peitot ullakolta. Keltainen oli minulla ja siskolla molemmilla lapsena käytössä, muistan sen tarkkaan.

Keltainen on kuitenkin meille vähän liian aurinkoinen väri ja päätin värjätä peiton pesukoneessa. En ole vaaleankaan ystävä, mutta en ole varma uskallanko värjätä toista peittoa. Se on niin suuri, että pelkään värin jäävän epätasaiseksi. Kolmelta reunalta lattiaan asti yltävä parivuoteen peite. Onko kukaan värjännyt parivuoteen peitettä onnistuneesti? En tähän hätään edes osaa päättää kivaa väriä, sillä pesukonevärien värikartat ovat aika rajalliset. Onhan tuossa vaaleassa värissä oma nostalginen tunnelmansa, vaikka koirataloudessa valkoinen onkin pian täynnä tassunjälkiä.

Heitin keltaisen peiton koneeseen yhden fuksian sävyisen väripaketin kanssa. Toivon lopputulokseksi oranssia ja jotain vähän sen suuntaista sainkin. Peitto näyttää välillä haljulta joulun punaiselta, välillä vaaleanpunaiselta ja välillä oranssilta. Värjäsin peiton 60 asteessa ja lopputulos on yllättävän tumma yhdellä paketilla.

Olen melko yllättynyt, että sain aikaiseksi koirattomia kuvia, vaikka kuvasin Bantonin lempipaikkoja sänkyä ja sohvaa. Voitteko muuten uskoa, että kohta on jo huhtikuu?

Ompelupäivä

2011-03-26T21:09:00.000+02:00

Piti olla siivouspäivä, mutta tästä tulikin ompelupäivä. Hyvä niin, sillä iltapäivä yksin hiljaisessa talossa ompelukone kaverina oli juuri sitä mitä tarvitsin. Oli myös hyvä idea olla menemättä kangaskauppaan. Vaikka kankaani eivät ole siisteissä pinoissa kauniissa kaapissa, niitä tuntuu ullakon perällä silti olevan riittävästi useampaankin projektiin. Paljon jäi vielä käyttämättä.

Aurinko innosti kuvaamaan. Koti näytti uudessa valossa ihan kivalta vaihteeksi. En ole kyllä vieläkään saanut otetta keväästä. Ehkä 16 asteen sisälämpötilalla oli osuutta asiaan. Tämä talo on kumma. Kestää hurjat pakkaset, mutta tuulisella säällä lämpötila laskee hetkessä. Tekemäni tyynyliinatkin tuntuvat liian pirteiltä ja saavat odottaa kevätsiivoukseen päästäkseen käyttöön.

Kiitos myös mattokommenteista. Sain ehdottomasti taistelutahtoni takaisin. Samaa mattoa en enää jatka, mutta keksin yhden toteuttamiskelpoisen idean. Linnoittaudunkin loppuillaksi matonkudekorini kanssa sohvan nurkkaan.

Ruma matto ja muita epäonnistumisia

2011-03-25T22:38:00.000+02:00

Omia tuotoksia ei ole hetkeen näkynyt blogissani, koska niitä ei ole yksinkertaisesti valmistunut. On vain ollut sarja epäonnistumisia. Yritin esimerkiksi tehdä ihanasta vihreästä langasta pientä keeppiä harteille. Siitä tuli vähän (okei paljon) liiankin pieni. Muutkaan neuleet eivät edisty, enkä edes oikein jaksa tarttua puikkoihin iltaisin.

Haaveilin pitsiliinasta tehdystä lampusta. En löytänyt liisteriä, enkä ehtinyt mennä kauppaan. Ullakolla oli pakkasessa kärsinyttä vesiliukoista huonekalulakkaa ja yritin tärkätä pitsin sillä. Homma olisi onnistunut jos en olisi liioitellut lakan kanssa. Tuloksena sain pitsisen lampunvarjostimen auringossa kiiltelevin lakkaklimpein. Roskiin meni.

Olen myös umpikujassa virkatun mattoni kanssa. Purin kaikki mattotekeleeni ja aloitin sadannen kerran uudestaan, lopulta hermostuin. En jaksa enää purkaa. Vai jaksanko? Kaikki jotka ovat tehneet tällä ohjeella ovat saaneet aikaan aika kauniisti laskeutuvan maton. Pitäisikö minun siis yrittää ohjetta? Uusimassa 101 ideaa, oli myös jokin ohje. Minun mattoni reunat kipristelevät lisäsi tai vähensi silmukoita miten paljon tahansa. Nyt silmukoita on ainakin liikaa. Erityisesti keskusta kupruilee kummasti. Mattohomma olikin vaikeampi asia kuin ensin ajattelin. Onko se vaan niin, että trikookude joustaa liikaa ja lopputulos on aina venyvä ja paukkuva? Mitä se ihme ontelokude on mitä kaikki käyttävät omissa matoissaan? Onko se parempaa? Joustaako se vähemmän?

Vastaus kysymykseen jaksanko yrittää maton kanssa vielä tuli, sillä aikaa kun hain kameraa kuvausta varten. Olin asettanut maton keittön lattialle sille paikalle, johon sitä alunperinkin kaavailin. Voiko tätä katsetta vastustaa?

Tyynysota

2011-03-23T09:00:00.000+02:00

Olisi kiva olla persoonallinen ja kekseliäs. Omien ideoiden saralla aivot lyövät juuri nyt tyhjää ja voin tunnustaa, että haluan jotain mitä kaikilla muillakin bloggaajilla on. Nimittäin värikkäitä tilkkutyynyjä kevääksi. Tyynysota on siis julistettu! Lisbethin kangasvarastot ja työhuone ovat kadehdittavia ja jälki aika herkullista.

http://smilerynker.blogspot.com/

Dottie Angelin blogissa tutustuin kirppisvintagetilkkuiluun ensimmäisen kerran. Kukakohan tämänkin tyylin pani alulle? Oli mistä lähtöisin tahansa, Dottie on tyylin kiistaton kuningatar.

http://dottieangel.blogspot.com/

Niinhän se menee, kun kaikilla muilla on, niin itsellekin on pakko saada. Tässä vielä kolmas esimerkki samasta tyylistä.

http://lystadsvingen.blogspot.com/

Uskaltaisinkohan kokeilla inhokkivärejäni vaaleanpunaista, valkoista ja sinistä? Näyttävät muiden kodeissa ja jutuissa ihan kivoilta. Tai sitten pitäydyn omissa tummissa sävyissäni. Ja selviäisiköhän sitä vanhoilla kangas-, pitsi- ja nauhavarastoilla vai tarvitaanko reissu kangaskauppaan ja toinen kirpputorille? Pitäisi varmaan pysyä tiukkana ja käyttää olemassa olevat varastot pois...

NY 3

2011-03-20T23:06:00.006+02:00

Minua kiinnostivat New Yorkissa tietysti lankakaupat ja kirpputorit. Olimme kaupungissa vain yhden sunnuntain ja monet kirpputorit olivat auki vain viikonloppuisin. Vihreän talon vinkeillä kävimme kuitenkin Antique Garagessa, mutta ulkoilmakirpputoreille ilma oli liian sateinen ja kylmä. Ostin mieheltä, jolla oli neonkeltainen parta viidellä dollarilla pienen puukahvaisen makrameelaukun ja korun.

Olin myös kiinnostunut vintagevaatteista, mutta hinnat olivat suorastaan järjettömiä. Enää ei Helsingin Fida ja UFF tunnu niin kalliilta. Ehkä Mahattanin ulkopuolella olevat liikkeet olisivat olleet vierailun arvoisia, mutta ne saavat jäädä ensi kertaan.

Käsityörintamalla ei New Yorkilla ollut paljon tarjottavaa. Kävin Purl Sohossa, mutta täytyy sanoa että Suomesta saa jo niin paljon kaikkea, varsinkin netistä tilaamalla ettei lanka- ja kangaskaupoissa käyminen tuntunut mielekkäältä. Jotain pieniä ideoita kuvasin muistin avuksi yllättävissä paikoissa, kuten MoMassa ja Design museossa. Pahoittelen, kuvat on otettu kännykällä.

Design museossa oli afrikkalaista kierrätyskulttuuria ja muotoilua käsittelevä näyttely. Nämä herkät lamput oli kaikki tehty tyhjistä muovipulloista.

Auton renkaita on nähty eteisen kuramatoissa, mutta kumikollaasin voisi nostaa myös seinälle.

Monet ovat varmasti tehneet paperisuikaleista helmiä. Muutama helmi lisää ja niistä voisi koota näin upean seinävaatteen tai verhon!

Mikään tilkku ei ole liian pieni käytettäväksi...

Aivan ihana "lipasto" MoMassa. Kotioloissa voisi olla käytännöllisempää koota laatikot suorakaiteen muotoon. Tutuille tiedoksi, otan tästä lähtien vastaan kaikki vanhat lipaston laatikot.

NY 2

2011-03-20T22:34:00.004+02:00

Kuten aikaisemmin kirjoitin, New Yorkin vanha metro oli ihana ja tunnelmallinen. Ensimmäinen metrolinja avattiin 1904 ja jotkut asemista olivat alkuperäisasussaan todella kauniita. Kapeilla laitureilla puikkelehtiminen oli välillä pimeässä, jopa vähän pelottavaa, mutta hyvällä tavalla. Metro olikin mainio ja edullinen tapa nähdä kaupunkia emmekä kertaakaan käyttäneet taksia.

Ehdimme nähdä ison osan Manhattanin saaresta, mutta Brooklyn ja muut etäisemmät kaupunginosat jäivät vielä tutkimatta. Suosikkalueeksi nousi East Village ja siellä kävelimme useampana päivänä. Paria sateista päivää lukuun ottamatta ilma oli ihanan keväinen. Mies oli etukäteen valinnut muutaman levykaupan, mutta muuten kuljimme ilman suunnitelmaa. Kävimme MoMassa ja parissa muussa museossa, oopperassa ja katsomassa Broadwaylla musikaalin kiitos anopin ja appiukon.

NY 1

2011-03-16T10:25:00.001+02:00

Siitä New Yorkin matkasta... Kaupunki ei ollut lainkaan semmoinen kuin olin mielessäni ajatellut. Taustalla kummitteli kokemukseni Seattlesta, joka 17-vuotiaan silmissä tuntui joskus hirmuisen "hienolta" paikalta. Muistan kuinka illalla emme keskustasta meinanneet löytää tavallista ravintolaa, johon olisi päässyt ilman kravattia. New York oli kaikkea muuta kuin tätä ja kaikki tuntui jotenkin pienemmältä kuin olin kuvitellut. Wall Street oli lyhyt pätkä, kadut kapeita ja puistot sekä aukiot pienen pieniä. Keskuspuisto oli ainoa isolta tuntuva maamerkki.

Keskuspuisto olikin ihana ja ensimmäisessa kuvassa kauneimmillaan sateisena päivänä. Tämä kuva pääsee joskus seinälle. Pidin siitä miten pilvenpiirtäjien vieressä oli vanhoja tiilirakennuksia ja muutenkin rakennuskanta oli kutkuttavan monisävyinen. Kuvasimmekin enimmäkseen taloja ja vanhaa metroa. Oli hauskaa huomata, että kaikki ihmiset olivat muualta muuttaneita ja englantiamme ymmärrettiin joka paikassa. New York ei ollut kylmä, muttei se ollut yhtään semmoinen kuin Sinkkuelämää sarjassakaan. Yhtäkään korkokengissä sipsuttavaa Carrie Bradshawta ei näkynyt. Rikossarjat pääsevät lähemmäksi totuutta hodarikiskoineen ja keskuspuistosta löytyvine ruumiineen.

Kuvat miehen kännykkäotoksia

Mennyttä muotia

2011-03-13T16:19:00.001+02:00

Kiireinen viikko tiedossa. Vähemmän koulua, enemmän kirjoittamista ja liikaa töitä. New Yorkin kuvat ovat vielä kamerassa enkä tiedä mitä niistä laittaisin tänne, sillä monet ovat aika henkilökohtaisia ja niiden avaaminen muille vaatisi pitkiä kirjoitelmia. Blogini ei myöskään ole mikään matkablogi.

Ajatukset ovat nyt 20-luvulla. Olen koittanut etsiä ideoita ja inspiraatiota torstain avajaisten asuun. Kampaaja-aika on varattu tiistaille ja hiukset lyhenevät muodin mukaisesti jonkin verran.

En halua toistaa 20-luvun flapper-tyttö kliseitä höyhenpannalla ja hapsumekolla. Yritin etsiä arkisempia ideoita. Louise Brooks on ehdottomasti eleganteimpia 20-luvun tähtiä. Upeita kuvia voi katsella muun muassa täällä.

Hattu on oleellinen osa 20-luvun asukokonaisuuksia ja ostin palan mustaa villakangasta, josta olisi tarkoitus vääntää jonkinlainen itsetehty muotiluomus. Yksinkertainen lierihattu sopisi myös tyyliin, mutta ajattelin kokeilla rypytettyä mallia kivan korun kanssa.

Minulla ei ole aikaa ommella mekkoa, joten parissa illassa pitäisi tuunailla äidin vaatekaapista löytyneestä mekosta 20-luvun tyylinen. Mekko on tummanpunainen ja olin hieman epävarma onko väri sopiva, sillä monet netistä löytyneistä muotikuvista ovat mustavalkokuvia tai piirroksia.

Näiden kuvien mukaan punainen väri olisi kuitenkin sopiva. Tuunattava mekko on kaikessa yksinkertaisuudessaan sopiva pohja. Muutaman yksityiskohdan avulla se toivottavasti kelpaa.

Avio-onnen salaisuus

2011-03-04T09:03:00.001+02:00

Meillä pitkän yhdessäolon salaisuus on ollut se, että molemmilla on omat harrastuksensa, mutta toisaalta ymmärrämme myös toistemme hömpötyksiä. Emme yleensä napise toisen järjettömistä hankinnoista. Toki monissa jutuissa makummekin on sama. Viime viikolla facebookissa käytiin seuraava keskustelu.

Mies: Niin joo. Oli ihan pakko.
Teemulla on semmonen iso vanha suurennuskone ja se on yrittänyt myydä sitä ilman, että kukaan on ollut kiinnostunut. Ostin sen sitten pois kun mulle se maksaa 20€.
Voi käyttää vaikka lamppuna jos ei muuta keksi.
Sori.

Minä: Voi ei.
Mä yritän huutaa 70-luvun villasia pitkiä kalsareita huutonetistä, et silleen...

Mies: Hih, on meillä mahtavat harrastukset. Pus!

No minä olen onnellinen vanhojen kalsareiden omistaja ja mies kantoi kotiin koiran kokoisen puolalaisen suurennuskoneen, joka ei tietenkään mahdu mihinkään, mutta onhan se hauska. Koneesta tulee hieno tunnelmavalo makuuhuoneeseen, sitten sadan vuoden päästä kun meillä on makuuhuone. Kaupan päälle saatiin vielä passikuvia ottava polaroid kamera. Nyt pitäisi tutkia saako siihen ostettua filmiä ja paperia.

Tämä hankintoihinsa tyytyväinen pariskunta pääsee huomenna viimein lähtemään häämatkalleen New Yorkiin. Vain kolme vuotta myöhässä! Tiedän jo etukäteen, että New York on minun kaupunkini, mutta kaikki viime hetken vierailuvinkit otetaan ilolla vastaan.

Nähdään viikon päästä!

Amerikan malliin

2011-03-02T09:34:00.000+02:00

Ajatukset ovat olleet tällä viikolla Ameriikan maalla. Palaan sinne ensimmäistä kertaa vuoden 2001 jälkeen. Vietin vaihto-oppilasvuoden Alaskassa ja matkustelimme silloin myös muualla länsirannikolla. On hauska nähdä miten se Amerikan englanti enää luistaa. Nyt kohteena on kuitenkin toinen rannikko.

Pyykinpesuhommissa silmäni osuivat yhteen vanhaan tuttuun. Postisäkkiin, joka on meillä palvellut pyykkipussina viimeiset kymmenen vuotta. Yllätyksekseni tajusin, että sisustusblogithan ovat täynnä erilaisia jauhosäkkityynyliinoja, postisäkkituunauksia ja riisipussipöytäliinoja. Uusvanhat versiot eivät mieltäni kauheasti lämmitä, joten meiltä ei niitä löydy. Joskus näin jossain juuttisilla perunasäkeillä verhoillun tuolin ja se oli ihan hieno. Mahtaa juuttikangas kutittaa kuitenkin takapuolta.

Oma pyykkisäkkini on nyt siis tahtomattaan muodikas sisustuselementti. Narut voisi kyllä vaihtaa kuluneempiin pyh. Säkki saapui meille oikeasti postissa. Lähetin vaihto-oppilasvuoden aikana kotiin kirjoja superhitaalla ja halvalla postimaksulla. Laatikko iskettiin tähän säkkiin ja heitettiin laivaan Anchoragessa Alaskassa. Kuukausia myöhemmin se löysi tiensä Suomeen. Postivirkailija ei ollut moista säkkiä ennen nähnyt ja sain pitää sen. Säkki on hieman kärsinyt pesukoneessa, mutta hieno se on silti ja kiva muisto tuosta vuodesta.

Teilläkin on varmaan kotona tavaroita joihin liittyy kiva tarina. Olisi mukava lukea niistä, joten haastankin nyt bloggaavat vieraani jakamaan yhden!

Kohtuuttomuus kaikessa

2011-02-28T15:43:00.001+02:00

Jos olisin rikas nainen keräilisin kenkiä ja laukkuja niin kuin kaikki muutkin. Nyt tyydyn keräilemään kohtuuttoman määrän huiveja. Niitä on helppo napata mukaan kaupoista ja kirppareilta. En edes halua laskea montako huivia minulla on ja montaako niistä edes käytän säännöllisesti. Erityisen ihanan ryhmän muodostavat nämä niin sanotut venäläishuivit.

Vasemmalta oikealle, kaverin tuliainen Berliinistä, punainen huivi Ninnulta huutonetistä, musta kirpputorilta Lahdesta

Mitä te keräilette?

Kutsu

2011-02-23T13:36:00.000+02:00

Ystäväpiirissäni (siis yksi tietty vinksahtanut porukka) voivotellaan usein sitä, miten harvoin saa kunnolla pukeutua ja pynttäytyä. Tämä joukko rakastaa erityisesti teemabileitä ja naamiaisia. Eräs ystäväni vietti 30-vuotissynttäreitään Moulin Rouge-hengessä ja tanssiesityksiä sekä pukuja suunniteltiin ja värkättiin viikkoja. Hauskimmat synttärit missä olen koskaan ollut. Toisen kaverin 30-luvun salakapakka synttärit jäivät valitettavasti suunnittelusta huolimatta järjestämättä. Ehkä minä voin napata tämän idean itselleni.

Arvaatte varmaan mikä pieni kihelmöinti lähti liikkeelle pään sisällä, kun sain kutsun Vapriikkiin alla olevan näyttelyn avajaisiin. Kutsun mukaan vieraatkin saavat pukeutua teeman mukaan jonkin aikakauden vaatteisiin.

Ladyn tyyli –muotokuvaaja Lady Ostapeckin Amerikan pukuja ja potretteja

Salaperäisen Lady Ostapeck -taiteilijanimen taakse kätkeytyy vuonna 1918 New Yorkissa syntynyt amerikkalainen muotokuvaaja. Rouva Ostapeck on kuvannut kirpputorilta löytämällään, 1900-luvun alun paljekameralla muotokuvia, joissa historia, nykyhetki ja fantasia kietoutuvat yhteen. Muodin historiaa rakastava Ostapeck on kerännyt mittavan historiallisten pukujen ja tekstiilien kokoelman, jota hän on hyödyntänyt taidokkaissa potreteissaan. Amerikkalaiset naisten muotipuvut ja asusteet ovat 1840 – 1950 -luvuilta.

Ranskalaista ja suomalaista eleganssia rinnakkain

Kuvat Ladyn omilta nettisivuilta täältä

Olen aina itse ollut kiinnostunut 1800-luvun lopun muodista, mutta can can-tyttökokeilun jälkeen totean ettei korsetti ole minulle se paras ja imartelevin pukuratkaisu. Käyttäjäystävällisemmältä ja minulle sopivammalta tuntuu 20 ja 30-luku. 40-luvussakin on jotain viehättävää ja viime kesänä hurahdin vintagevaateblogien maailmaan, kun tuijotin liikaa ihanaa ja hienosti puvustettua Foylen sota tv-sarjaa. Suosikkiblogini on ehdottomasi upea Amerikkalainen Vixen Vintage. Voiko noin kaunista tyttöä ollakaan? Toinen suosikki tulee lähempää Ruotsista. Mirjamin tyyli on todellakin kohdillaan. Eniten ihmettelen kauniita kampauksia.

Sain jo anopilta lainaan muutaman hatun ja kettupuuhkan. Onneksi tässä on vielä hyvin aikaa ideoida, suunnitella ja maistella eri vaihtoehtoja.