En tiedä mikä on parasta metsä, sänkipelto vai järven rannan rytelikkö. Pidän niistä kaikista. Tosin sänkipelloille ei tänä syksynä ehditty. Lapsuuden maisemat muuttuvat koko ajan ja kyllähän se tuntuu pahalta, mutta ei varmasti auta muu kuin sopeutua ja keskittyä niihin muuttumattomiin asioihin, vaikka käsitöihin. Äidillä oli työn alla iso virkattu peitto, kasa kirjottuja kämmekkäitä ja baskereita.
Olen varovasti itsekin aloittanut talven neulekauden. Ensimmäisenä valmistuivat ohuet kämmekkäät. Suppilovahveroni tulivat tällä kertaa valmiiksi poimittuna kassissa, mutta niitä olisi metsässä vielä vaikka kuinka palon. Olisipa isompi pakastin. Suppis on suosikkini!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti