Ahdistus ja pelastus

Minusta on tullut viikonloppubloggaaja. Viikolla illat menevät koirien kanssa tai koulussa tai ruokaa laittaessa. Tänään Banton herätti aikaisin vatsanväänteitä valittaen ja aamukävelyllä oli upea usva. Ei harmittanut turhan aikainen herätys viikon ainoana vapaapäivänä. Usva oli jo hälvennyt ennen kun ehdin saada kameran käsiini. Nyt ilman puiden suojaa Kummitustalo näyttää erityisen surulliselta. Olen luvannut itselleni, että heti marraskuun alussa saan jo kuorruttaa talon koristevaloilla. Jos en kutsu niitä jouluvaloiksi, ei vielä ole liian aikaista.

Voihan harmistus sentään. Nyt on muuten tuskaista. Pitäisi tehdä kolme ankeampaakin ankeampaa esseetä, mutta... Joka suuntaan minne katseen kääntää on ihania inspiroivia asioita, jotka puhuvat huutavat minulle. Jopa sotkujen siivaminen kiinnostaisi. Yritän uskotella itselleni, että jos edes kaksi koulutehtävää valmistuu, saan hyökätä romujeni kimppuun hetkeksi.

Eteisessä oleva, ullakolta löytynyt ikkuna odottaa tuunaajaansa, kirppis taulun kehykset kirkuvat spraymaalia päälleen, tanskantulijaiset jatkojalostusta, koirat talvitamineitaan ja sain vielä supermahtavan kenkäsäilytys-nikkarointi-idean ynnä muuta.. Siskoni ilmoitti, että on ostanut tai tehnyt jo kaikki joululahjat. Apua! Hiukan asioita mietittyäni sain itsekin muutaman ajatuksen jouluun liittyen. On kai pakko alkaa kirjaamaan ja piirtämään asioita ylös ettei tämä kaikki häviä päästäni. Nyt sinne ei mahdu yhtään kouluun liittyvää ajatusta.

 

Eräs heijastimiini liittyvä ongelmakin sai lopulta ratkaisun. Liberty print kangasbuumi ei ole vielä iskenyt kaikkiin käsityöharrastajiin, sillä en ole löytänyt mistään sopivia kankaita Muotopuolikuviini. Tuntuu liioitellulta tilata hirmuisia määriä Briteistä tai Jenkeistä. Olin jo luovuttamassa koko asian kanssa kunnes...



Menin ihan muissa asioissa Eurokankaaseen ja kappas vain. Siellä niitä oli varmaan kahtakymmentä eri kuosia. Tiedän mistä minä pidän, mutta oma makuni poikkeaa kovasti heijastinkaupan asiakkaiden mausta. Minusta kivimmät heijastimet jäävät aina myymättä. Nyt ostin aluksi kolmea eri kangasta. Tuo tummin punainen on tietenkin oma suosikkini.

Heijastinkaupan "ihmis"heijastimet ovat nyt tauolla, sillä vein viimeiset valmiit kappaleet Porvooseen myyntiin. Siellä ne odottavat uusia kotejaan vielä ensi viikon ajan. Yritän heti marraskuun alussa polkaista homman taas käyntiin täällä netissä hirmuisella rytinällä ja alennan samalla myös lähetyskustannusten hintaa.

 Ai niin, tutuille tiedoksi. Beenie on nyt virallisesti meidän ja voi jo paljon paremmin...