Harmaa viikonloppu

Lämmintä, mutta harmaata. Olen ollut laiska ja saamaton. On vaikea tarttua toimeen, mutta kaipa aktiivisen viikonlopun jälkeen tarvitaan toinen löysempi. Haluaisin siirtyä ajassa ainakin kuukauden eteenpäin. Niin, että lumi olisi sulanut ja pääsisi juoksulenkeille ja pihapuuhiin, olisin uudessa työssä kuin kotonani ja eräs pieni ihminen toipunut leikkauksestaan täydellisesti.

Kaikki kauniit saviruukkuni ovat saarroksissa pihan perällä, pressujen ja muiden kamojen keskellä lumen alla. Niiden raivaaminen esille ja puhdistaminen tuntui ylivoimaiselta. Muuallakin (blogimaailmassa) liikkeellä ollut taimi-innottomuus on vaivannut minuakin. Arvoin taas pitkään, jaksanko edes yrittää niiden kanssa. Meillä kun ei ole parhaat puitteet taimien kasvatukselle ja niistä on usein tullut melkoisia venkuloita tai kitusasvuisia rääpäleitä. Kasvun seuraamisessa on kuitenkin oma viehätyksensä, joten laitoin muutaman siemenen vessapaperirullaruukkuihin. Tulee mitä tulee. Kotiloiden ja etanoiden takia puutarhani tulee tänä vuonna olemaan entistä harvakasvisempi. En vaan jaksa sitä taistelua ja mielipahaa kun kaikki syödään ja kotilon kuoret rapisee hampaissa salaatin seassa.

Istutustouhuja tarkkaili pöydän alta valkoinen arkajalta, joka oli meillä yökylässä. Tuttu koira, mutta ensimmäistä kertaa missään hoidossa. Luulin, että oma Banton on rauhallisin ja hiljaisin tuntemani koira, mutta olin väärässä. Varsin kuvauksellinen tapaus.

Mattoa olen virkannut niin että ranteissa paukkuu ja onkin pitänyt välillä pitää lepopäivä, kun ei sormet enää taipuneet näppäimille ilman kipua. Matosta tulee.... no vähän jännä.

Niin ja näin lenkillä leskenlehtien nuppuja, jotan kaipa se kevät joskus tulee...